Vankeutta, vainoja ja voimatekoja

Vankeutta, vainoja ja voimatekoja
Apostolien teot 5-8 toteutuu yhä tänä päivänä!

Johdanto

Apostolien tekojen luvuissa 5-8 on kolme tärkeää asiaa, joista haluan puhua. Luku 5 puhuu apostolien julistuksesta ja voimateoista. Luvut 6 ja 7 puhuvat Stefanoksesta, hänen vainostaan ja marttyyrikuolemastaan. Luku 8 kertoo Filippoksen evankelioivasta toiminnasta Samariassa ja Gazan tiellä. Haluan korostaa, että se mitä apostoleille tapahtui ja mitä heidän kauttaan tapahtui, on mahdollista yhä tänä päivänä. Samat ihmeet ja merkit ovat todellisuutta nykyään Kiinassa, Etiopiassa ja muissa maissa, joissa on herätystä. Samat voimateot ovat mahdollisia myös meille, sillä Jeesus itse lupaa tämän.

"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin." (Joh. 14:12)

"Niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." (Mark. 16:17-18)
Neljässä luvussa on niin paljon asiaa, että niistä riittäisi puhuttavaa moneksi päiväksi. Niinpä käynkin tekstin läpi lähinnä siltä kannalta, mitä voimme käytännöllisesti oppia kustakin tekstipätkästä. Etenen uuden käännöksen mukaan väliotsikko kerrallaan.

Ananias ja Safira (Apt. 5:1-11)

Ananias ja Safira myivät maatilan aikeissa antaa siitä saadut rahat seurakunnalle, mutta pitivätkin osan kauppasummasta itsellään. Silti he uskottelivat Pietarille, että olivat antaneet kaiken. Pietari näki tiedon sanojen armolahjan avulla, että Ananias ja Safira huijasivat. He olivat tehneet syntiä Pyhää Henkeä vastaan ja kuolivat sen tähden siihen paikkaan.

Tämä on vakava varoitus kaikille kristityille kaikkina aikoina. Ahneus on vaarallinen synti, jos se pääsee elämäntavaksi. Sellaisesta elämäntavasta sanotaan Raamatussa (1. Kor. 6:9-10), että siinä elävät eivät saa periä Jumalan valtakuntaa. Ananias ja Safirakin kaatuivat kuolleena maahan.

Tämä on myös muistutuksena meille siitä, että kun on kyse Jumalan valtakunnan työhön uhraamisesta, tulee antaa runsaskätisesti, sillä me emme anna omastamme vaan Jumalan omasta, joka on vain meillä lainassa. Raamattu sanoo:

"Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin jälkeläiset, ole entisestänne muuttuneet. Isienne ajoista asti te olette poikenneet käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää minun puoleeni, niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: "Mitä väärää me sitten olemme tehneet?" Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. "Mitä me sinulta riistämme?" te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua. - Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen... Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen." (Mal. 3:6-12)

Apostolit tekevät voimatekoja (Apt. 5:12-16)

Apostolit tekivät monia ihmetekoja, joiden seurauksena ihmiset vakuuttuivat Jumalan sanan voimasta, ja sitä kautta paljon ihmisiä tuli uskoon. Apostolit siis käyttivät evankelioinnin menetelmänään ns. voimaevankeliointia, jossa saarnattu sana vahvistetaan tunnusteoilla ja ihmeillä kuten esimerkiksi sairaiden parantamisella.

Yhä tänäänkin meidän tulee luottaa Jumalan voimaan tehdä ihmeitä. Meidän tulee rohkeasti rukoilla sairaiden puolesta ja luottaa Jumalaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmeet ja merkit eivät ole koskaan itseisarvo eikä Jumala anna niitä vain sen tähden, että meillä olisi kivempaa. Ihmeiden ja merkkien tarkoitus on nimenomaan saarnatun evankeliumin sanan vahvistaminen niin, että ihmiset vakuuttuvat sen voimasta. Jos emme evankelioi, ei meidän pidä mitään voimatekoja odottaakaan, mutta täyttäessämme lähetyskäskyä meidän on syytä rukoilla Jumalalta vahvistusta sanalle.

"Evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme." (1. Tess. 1:5)

"Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa." (1. Kor. 4:20)

Apostolit vangitaan (Apt. 5:17-21)

Sen ajan uskonnolliset johtajat vastustivat evankeliointia ja varsinkin voimaevankeliointia, koska he katsoivat apostolien saavan enemmän valtaa sitä kautta. Samalla heidän oma valta-asemansa kävisi heikommaksi. Siksi he vihan vimmassa heittivät apostolit vankilaan.

Samalla tavalla meidän aikanamme uskonnolliset johtajat, valtaapitävät piispat ja kirkkoherrat monesti vastustavat avointa evankeliointia ja varsinkin voimaevankeliointia. Esimerkiksi Nokian kirkkoherra Markku Koivisto savustettiin ulos kirkosta pitkälti juuri voimaevankelioinnin seurauksena.

Kuitenkin Herra itse on meidän kanssamme kun evankelioimme ja olemme siten toteuttamassa lähetyskäskyä. Enkeli avasi vankilan ovet ja apostolit pääsivät vapauteen ihmeteon vaikutuksesta. Tällaisia ihmeitä tapahtuu yhä tänä päivänä.

Esimerkiksi kiinalainen kotikirkkoliikkeen saarnaaja veli Yun joutui evankelioinnin takia vankilaan ja häntä kidutettiin siellä. Kuitenkin Jumala vapautti hänet ihmeteoilla. Veli Yun oli Zhengzhoun maksimaalisen turvallisuuden vankilassa, josta kukaan ei ole koskaan pystynyt pakenemaan. Hän nilkkansa oli vielä kaiken lisäksi murskattu vasaralla, jotta hän ei pystyisi karkaamaan. Eräänä päivänä Jumala oli sanonut veli Yunille: "Nouse ja lähde ulos vankilasta." Veli Yun oli ihmetellyt mutta totellut Jumalan ääntä. Hänen noustessaan Jumala oli samassa hetkessä parantanut hänen nilkkansa täysin eheiksi, avannut hänen edestään kaikki vankilan ovet ja sokaissut vartijat niin, etteivät he nähneet veli Yunin pakenevan. Tästä ihmeestä ja muustakin veli Yunin elämästä on kerrottu Paul Hattawayn toimittamassa kirjassa "Taivaallinen mies".

Apostolit suuren neuvoston edessä (Apt. 5:21-42)

Apostolit otettiin uudelleen kiinni ja heitä kuulusteltiin. Ylipappi kielsi heitä jyrkästi enää koskaan opettamasta mitään Jeesuksen nimeen. Siihen Pietari ja muut apostolit vastasivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Apt. 5:29) Apostolit ruoskittiin raakasti mutta päästettiin lopulta menemään. Tästä tilanteesta Luukas kirjoittaa:

"Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias." (Apt. 5:41-42)
Meidän on syytä oppia tästä erityisesti se, että "enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä". Silloin kun yhteiskunnassamme ja kirkossamme astuu voimaan lakeja ja käytäntöjä, jotka ovat vastoin Raamatun sanaa, meidän ei tarvitse emmekä edes saa totella sellaisia, vaan meidän on pitäydyttävä Raamattuun silloinkin, kun siitä seuraa pilkkaa ja rangaistuksia. Meillä tulee olla sama suhtautumistapa asiaan kuin apostoleilla. He olivat iloisia siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä sen tähden, että he olivat totelleet Jumalaa ja noudattaneet hänen sanaansa.

Seitsemän avustajaa valitaan (Apt. 6:1-7)

Seurakunnassa ilmeni tarve huolehtia käytännöllisistä kysymyksistä kuten ruoka-avustusten jakamisesta. Apostolit näkivät tärkeänä, että he eivät käyttäisi aikaansa ja energiaansa hallinnointiin, vaan että se tehtävä uskottaisiin toisille. On hyvä, että seurakunnassa huolehditaan myös käytännöllisistä ihmisten tarpeisiin liittyvistä asioista. On myös hyvä, että seurakuntalaiset voisivat palvella kukin sillä armolahjalla, jonka on Jumalalta saanut. Jaejakson lopussa kerrotaankin, että tästä seurasi menestys: Jumalan sana levisi leviämistään ja myös pappeja tuli uskoon.

Stefanos vangitaan (Apt. 6:8-15)

Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. Erinäisiin pieniin hengellisiin ryhmittymiin kuuluvat ihmiset alkoivat kuitenkin väitellä hänen kanssaan, mutta eivät voineet mitään, sillä Stefanos vastasi heille Hengen antamalla viisaudella. Niinpä he alkoivat panetella Stefanosta vastaan ja puhua hänestä törkeitä valheita.

Käy ilmi, että eivät ainoastaan uskonnolliset vallanpitäjät ja kirkko vaan myös dogmaattista saivartelua harrastavat pienet ns. puhdasoppiset ryhmittyvät vastustivat voimaevankeliointia. Huomaamme myös, että silloin kun argumentit loppuvat, nimittely alkaa.

Stefanoksen puhe (Apt. 7:1-53)

Stefanos vietiin ylipapin ja suuren neuvoston eteen kuulusteltavaksi. Stefanos puhui hyvän todistuspuheenvuoron Jeesuksesta mutta sanoi myös totuuden valtaapitävistä uskonnollisista johtajista.

"Te niskuroijat, ympärileikatut mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä - niin kuin isänne, niin myös te! Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet! Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet." (Apt. 7:51-53)
Tämä pitää ikävä kyllä paikkansa myös joidenkin kirkkomme johtajien tapauksessa. He ovat kastettuja, mutta sydämeltään ja korviltaan pakanoita. Onko yhtäkään herätysliikejohtajaa, raamatullisen uskon puolustajaa tai evankelistaa, joita he eivät olisi tavalla tai toisella vainonneet ja laittaneet ahtaalle? Aina he ovat vastustamassa Pyhää Henkeä - niin kuin heidän edeltäjänsä, niin myös he. He ovat kyllä saaneet Jumalan käskyt Raamatussa, mutta eivät ole noudattaneet niitä vaan hylänneet ne ja korvanneet ne omilla liberaaleilla järkeisopeillaan.

Kirkossa on onneksi vielä monia sellaisia pappeja, jotka pitävät kiinni Raamatusta Jumalan sanana ja pitäytyvät siihen kaikissa uskon ja elämän kysymyksissä, mutta he alkavat valitettavasti jäädä pikkuhiljaa vähemmistöön.

Stefanos kivitetään (Apt. 7:54-60)

Uskonnolliset johtajat eivät kestäneet sitä, että Stefanos puhui heistä totuuden. Niinpä he ryntäsivät tämän kimppuun ja tappoivat hänet. Näin he osoittivat olevansa niitä "ensimmäisen kiven heittäjiä", jotka eivät halunneet nähdä omia virheitään. Nykyisinkin aikamme uskonnolliset johtajat ovat perin huonoja ottamaan vastaan raamatullista kritiikkiä. Melko usein vaikuttaa siltä, että moni piispa ja kirkolliskokousedustaja haluaisi "kivittää" kaikki naispappeuden vastustajat ja muut raamatullisen uskon puolustajat.

Uskonnollisten johtajien lisäksi usein myös maalliset vallanpitäjät vastustavat Jumalan sanaa ja sen mukaista elämää. Esimerkiksi Ruotsissa on astunut voimaan laki, jonka mukaan homoseksuaalisen elämäntavan sanominen synniksi on kiihotusta kansanryhmää vastaan, mistä tuomitaan usein ankarasti. Ruotsalaisia pastoreita tullaan todennäköisesti haastamaan oikeuteen ja tuomitsemaan sakkoihin ja vankilaan tämän uuden lain perusteella. Meidän kristittyjen on kuitenkin tällaisena pahana maailmanaikana muistettava aina, että "enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29). Meidän on rohkeasti julistettava Jumalan sanaa, sekä lakia että armoa, sellaisena kuin se on riippumatta oikeudellisista seurauksista. Homoseksuaalinen elämäntapa on ehdottomasti julistettava synniksi ja siitä tulee Vanhan testamentin profeettojen tavoin lausua julkinen parannuskehotus asianomaisille sekä nuhdella vallanpitäjiä.

Stefanoksen tavoin moni kristitty on yhä tänä päivänä vaikeuksissa evankeliumin ja Jumalan sanan tähden. Kiinalainen veli Yun, josta jo aiemmin puhuin, joutui kidutettavaksi uskonsa tähden. Hän kertoo siitä kirjassaan. Hänen ainoa rikoksensa oli Jeesuksesta todistaminen ja Jumalan sanan julistaminen. Syy oli sama kuin Johanneksella Patmokselle karkottamisessa. Raamattu kuitenkin kehottaa:

"Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." (Matt. 10:28)

"Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas - ja mitä pilkkaa kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, vaikka eivät ole, vaan ovat Saatanan synagoga. Älä pelkää, mitä tulet kärsimään. Perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teitä koeteltaisiin. Teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." (Ilm. 2:9-10)

"Sinä olet seurannut minun opetustani, elämäntapaani, pyrkimystäni, uskoani, kärsivällisyyttäni, rakkauttani, kestävyyttäni vainoissa ja kärsimyksissä, jollaisia tuli osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kärsinyt! Kaikista Herra on minut pelastanut. Kaikki, jotka haluavat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Sinähän tunnet jo lapsuudestasi asti Pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa." (2. Tim. 3:10-16)

Filippos Samariassa (Apt. 8:4-13)

Vainojen takia uskovat joutuivat hajaantumaan ja kulkemaan seudulta toiselle. Filippos päätyi Samariaan ja teki siellä tunnustekoja. On tärkeää huomata, että uskovat saivat kyllä käskyn julistaa evankeliumia kaikkialla maailmassa, mutta pysyivät aluksi vain Jerusalemissa ja Juudassa. Jumala joutui peräti vainon kautta saattamaan uskovia niille seuduille, joissa ei vielä uskottu Jeesukseen.

Meidän on hyvä tiedostaa, että jokainen uskova on kutsuttu Jeesuksen todistajaksi, kertomaan Jeesuksesta uskosta osattomille. Lähetyskäsky koskee kaikkia Jeesuksen seuraajia. Evankeliointi on jokaisen kristityn tehtävä emmekä saa laiminlyödä tätä tehtävää. Kaikki alkaa siitä, että tunnustaudumme Jeesuksen seuraajiksi. Roomalaiskirjeessä sanotaan:

"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:9-10)
Pelastuksessa on siis kaksi osatekijää: sydämen usko ja suun tunnustus. Se, jolta puuttuu jompi kumpi, ei ole pelastettu. Jeesus sanoo vielä voimakkaammin:

"Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." (Mark. 8:38)
Jeesuksen seuraajaksi tunnustautuminen vapauttaa meidät siihen identiteettiin, joka meille kuuluu Kristuksessa. Se vapauttaa meidät evankelioimaan, kertomaan Jeesuksesta uskosta osattomille. Todistamiseen tarvitaan kuitenkin myös varustus ja apu Pyhältä Hengeltä. Raamattu sanoo:

"Kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (Apt. 1:8)
Pyhä Henki antaa voiman todistamiseen, mutta meidän on itse otettava ensimmäinen askel, ylitettävä kynnys, astuttava ulos mukavuusvyöhykkeeltä.

Jerusalem on meille se kaupunki, jossa elämme. Juudea ja Samaria ovat se maa, jossa elämme. Ja maan ääret ovat koko se maailma, jossa elämme. Meidät on siis kutsuttu evankelioimaan ensin omassa kaupungissamme, sitten omassa maassamme ja sitten koko maailmassa.

Jos olet lähdössä lähetystyöhön, pidä huoli, että sinulla on kokemuksia Jeesuksesta todistamisesta sekä omassa kaupungissasi että myös laajemmin Suomessa. Kenestäkään ei tule lähetystyöntekijää vain siten, että muuttaa 6000 kilometriä itään Siperiaan tai 5000 kilometria etelään Afrikkaan. Jos ei kykene olemaan Jeesuksen todistaja omassa kaupungissaan, ei varmasti pysty olemaan sitä myöskään lähetyskentällä, jossa on paljon vaikeammat olot sekä kulttuurien erilaisuuden että henkivaltojen vastustuksen takia.

Toinen asia, joka tässä jaejaksossa on esillä, on se todellisuus, joka henkivalloissa vaikuttaa. Paikallinen noita huomasi, että Jeesus olikin voimakkaampi kuin ne henget, joita hän oli aiemmin palvellut. Jeesus on siis riivaajahenkiä voimakkaampi.

Pietari ja Johannes Samariassa (Apt. 8:14-25)

Filippos oli tehnyt monia tunnustekoja Samariassa, joiden vaikutuksesta ihmiset olivat kiinnostuneet kristillisestä uskosta ja ilmeisesti myös vakuuttuneet jollain tasolla Filippoksen sanomasta. Monia kastettiin, mutta he eivät olleet saaneet Pyhää Henkeä, jonka Raamattu mainitsee Kristuksen omana olemisen edellytykseksi (Room. 8:9). Ilmeisesti Filippos ei viettänyt sillä seudulla kovin pitkää aikaa tai ei paneutunut samarialaisten opettamiseen. Pietari ja Johannes lähtivät Samariaan paikkaamaan tilannetta ja opastamaan ihmisiä Kristuksen omakohtaiseen tuntemiseen.

Tämä on mielestäni esimerkki ohuesti hoidetusta evankeliointityöstä. Filippos meni Samariaan vain tekemään ihmeitä ja pitämään pari puhetta, mutta ei keskittynyt opastamaan samarialaisia Jeesuksen omakohtaiseen tuntemiseen. Nykyäänkin on vaarana karismaattisissa piireissä, että julistetaan sanaa vain kevyesti ja tehdään ehkä joitakin ihmeitä, mutta ei syvennytä opetuslapseuttamaan ihmisiä, jotta nämä voisivat uudestisyntyä.

Samarialaiset oli siis kastettu Jeesuksen nimeen, mutta he eivät olleet syntyneet uudesti ylhäältä, koska heillä ei ollut Pyhää Henkeä (Joh. 3:5-6) eivätkä he siten olleet pelastettuja. Nykysuomessakin on paljon ihmisiä, jotka on kyllä kastettu, mutta jotka eivät ole elävässä uskossa Jeesukseen. Nimikristillisyys on aikamme ongelma, niin kuin se oli myös Samariassa. Simon noitakin otti kasteen, mutta häneltä puuttui aivan selvästi Kristuksen sisäinen tunteminen. Hän ei ollut sydämestään kääntynyt. Siksi Pietari lausui hänelle kadotustuomion.

Filippos kastaa etiopialaisen hoviherran (Apt. 8:26-40)

Filippos kohtaa etiopialaisen miehen, joka lukee Raamattua. Mies ei kuitenkaan ymmärrä lukemaansa. Ihmisillä saattaa olla nykypäivänäkin monia kysymyksiä, joihin he etsivät vastauksia niitä saamatta. Tällaiset tilanteet tarjoavat mahdollisuuksia kertoa Jeesuksesta ja evankeliumista. Moni pohtii hengellisiä kysymyksiä, mutta ne eivät välttämättä tule puhuneeksi muiden kanssa. Tällöin tarvitaan niitä Filippoksia, jotka rohkeasti ottavat hengelliset asiat puheeksi. Silloin kun hengellisistä asioista puhuminen on meille yhtä luontevaa kuin mistä tahansa muustakin asiasta puhuminen, tarjoutuu monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia puhua uskon asioista uskosta osattomien ihmisten kanssa.

On mielenkiintoista, miten Pyhä Henki tempaa Filippoksen kastehetken jälkeen fyysisesti toiseen paikkaan. Pyhä Henki vaikuttaa tällaisia ihmeitä yhä tänä päivänä. Veli Yun kertoo, miten Pyhä Henki siirsi hänetkin eräällä vankilareissulla fyysisesti eri paikkaan, kuin missä hän oli alunperin ollut.

Yhteenveto

Apostolien tekojen luvuissa 5-8 puhutaan monista tärkeistä asioista. Evankelioinnin tärkeys korostuu monessa kohdin, samoin kuin ihmeiden ja merkkien asema sanan vahvistajana. Vainot ja vankeus kuuluvat myös kristityn elämään, niin kuin myös se, että valtaapitävät kirkonmiehet ja uskonnolliset johtajat monesti vastustavat elävää ja raamatullista kristillisyyttä. Kuitenkin Jumala on aina uskollistensa kanssa, tukee ja vahvistaa heitä. On hyvin siunattua olla Jumalan työssä ja Jumalan käytössä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kutsuu meitä kaikkia työmiehiksi elopellolleen:

"Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen." (Matt. 9:37-38)
Lähdetään kaikki iloiten Isämme elopellolle korjuutöihin ja kutsutaan myös muita mukaan!

Suositeltavia kirjoja:
Paul Hattaway: "Taivaallinen mies"

Risto Santala: "Armolahjoista armon tasolta"

Nicky Gumbel: "Hyvä kysymys"