Miksi ja miten lukisin Raamattua?


Sisällys

Johdanto

Raamatusta voi kertoa mielenkiintoisia faktoja. Se on maailman suosituin kirja - eniten levinnyt. Sitä on käännetty useammalle kielelle kuin mitään muuta kirjaa. Se on jatkuvasti myyntitilastojen ylivoimainen ykkönen kaikkialla maailmassa. Se on myös maailman vaikuttavin kirja. Monet suuret valtiomiehet, poliitikot, kirjailijat, tiedemiehet ja taiteilijat ovat usein siteeranneet Raamattua kirjoituksissaan tai muutoin ajatuksia esittäessään. He eivät välttämättä ole aina päätyneet samalle kannalle kuin Raamattu, mutta Raamattu on joka tapauksessa vaikuttanut heihin jollain tavalla.

Raamattu on myös maailman kallisarvoisin kirja. Monissa maissa, joissa Raamattu on kielletty, kristityt ovat valmiita maksamaan hyvin suuria summia ja antautuvat myös moneen vaaraan saadakseen Raamatun tai voidakseen lukea sitä. Kommunistisessa Neuvostoliitossa Raamattu oli kielletty kirja, samoin Kiinassa ja monissa muissa totalitaarisissa maissa. Jopa roomalais-katolisissa maissa Raamattu oli aiemmin kirja, jota vain papit saivat lukea. Jos pappi sai kuulla, että jollakulla oli Raamattu, hän saattoi mennä ja takavarikoida sen. Niinpä Raamattu on monesti ahtaalle ajettu kirja, koska valtaapitävät ihmiset ovat huomanneet, että siinä on valtavan suuri voima ja se vaikuttaa ihmisiin. Siksi Raamattuja on monesti jouduttu salakuljettamaan suljettuihin maihin.

Keskeistä Raamatussa on kuitenkin sen sisältö. Raamattu on ensisijaisesti Jumalan ilmoitusta, mutta ennen kuin menen tähän asiaan tarkemmin, puhun lyhyesti ilmoituksesta yleensä.


Jumalan ilmoitus

Jumalasta sinänsä ei voida tietää yhtään mitään ilman ilmoitusta. Meidän aistimme, meidän ominaisuutemme, meidän kykymme eivät voi tavoittaa Jumalaa, joka on tuonpuoleinen, sillä me olemme tämänpuoleisia. Puhe Jumalasta ilman ilmoitusta on enemmän tai vähemmän mielikuvituksen varaan rakennettua. Jumala on kuitenkin ilmoittanut itsensä. Hän on astunut tuonpuoleisesta tämänpuoleisuuteen. Tämä näkyy kolmella tavalla. Puhutaan kolmenlaisesta Jumalan ilmoituksesta.

On niin sanottu "yleinen ilmoitus", joka tarkoittaa sitä, että Jumalan sormenjälkiä on luonnossa. Merkkejä Jumalan luomistyöstä voidaan nähdä kaikkialla. Luonnossa on ilmeistä suunnitelmallisuutta, joka kertoo siitä, että sen takana on jotain älyä, jokin suunnittelija. Se, mitä me näemme, ei ole syntynyt itsestään. Maailmassa on niin monimutkaisia rakenteita, ettei sellaisten syntyminen itsestään ole todennäköistä, ei edes mahdollista eikä siihen ole myöskään mitään järkevää syytä.

Mutta se, että luonto on ilmeisen suunnitelmallinen ja harmoninen, ei kerro mitään sen enempää Jumalasta. Se ei kerro mitään muuta kuin että jokin korkeampi voima on olemassa. Se ei kerro, kuka Jumala on, millainen hän on, eikä edes sitä, kuinka monta jumalaa on. Yleisen ilmoituksen perusteella meillä ei ole tietoa siitä, onko Jumala jokin puupatsas, jokin kaikessa olevaisessa oleva maailmanvoima vai se Jumala, jonka Raamattu ilmoittaa. Yleisen ilmoituksen perusteella ei voida Jumalasta tietää kovinkaan paljon, muuta kuin että on olemassa jokin korkeampi voima.

Monet kulttuurit tuntevat erilaisia mystikoita, meedioita ja profeettoja, jotka saavat näkyjä ja ilmestyksiä tuonpuoleisesta, ovat yhteydessä joihinkin henkiin, henkimaailmaan. Kristillisen uskon piirissä puhutaan armolahjoista. Kristillisen uskon mukaan myös paha jakaa armolahjoja. Sen takia maailmassa on paljon shamanismia ja okkultismia. Tämä on niin sanottua "henkilökohtaista ilmoitusta". Henkilökohtaisessa ilmoituksessa on siis kyse tuonpuoleisesta saadusta yliluonnollisesta viestistä.

On olemassa erilaisia profetioita, näkyjä ja ilmestyksiä, joita Jumala voi antaa uskovilleen. Mutta nämäkin ovat enemmän tai vähemmän epävarmoja ilmoituksen lähteitä. Niistä ei aina voida suoraan todentaa asioita eikä tietää, mikä tai kuka on ilmoituksen takana, onko se Jumala vai paha henki. Samoin ei ole mitään mahdollisuutta tietää, mikä profetia on oikeassa silloin, kun kaksi profetiaa ovat ristiriidassa keskenään. (Profetia tarkoittaa ennustusta tai ilmoitussanaa.)

Sen tähden tarvitaan “erityinen ilmoitus”. Tarvitaan jotain konkreettista, jotain kouriintuntuvaa, jotain selväsanaista, jotain tekstuaalista, jotain mitä voi jokainen ottaa vastaan ja lukea. Tämä erityinen ilmoitus on Raamattu. Jumala on Raamatussa ilmoittanut itsensä ja tahtonsa sanallisessa muodossa. Raamattu on Jumalan sanoja. Sitä, kuka Jumala on, millainen hän on, tai mikä on hänen tahtonsa, ei voida tietää mitenkään muuten kuin Raamatusta. Jumala ei ole tätä muilla tavoilla ilmoittanut.

2. Pietarin kirje kertoo Raamatun syntytavasta seuraavaa:
    “Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.” (2. Piet. 1:21)
Toisin sanoen Raamatun kirjoittajat eivät ole itse saaneet päähänsä niitä ajatuksia, jotka Raamatussa ovat, vaan Jumala on ne heille ilmoittanut. Raamattu ei siis ole ihmisten mielipiteitä Jumalasta vaan Jumalan mielipiteitä ihmisistä.

Liberaaliteologia menee harhaan pitäessään yleistä ilmoitusta riittävänä tietona Jumalasta. Se perustaa oppinsa luonnollisen järjen varaan eikä Raamatun varaan. Siinä ollaan kuitenkin unohdettu syntiinlankeemuksen todellisuus, se että ihminen on kauttaaltaan turmeltunut, myös hänen järkensä, eikä hän siten oman järkensä avulla saavuta totuutta Jumalasta.

Äärikarismaattisuus taas menee harhaan siinä, että se pitää henkilökohtaista ilmoitusta riittävänä tietona Jumalasta. Se perustaa oppinsa sisäisen jumalakokemuksen ja armolahjojen varaan eikä Raamatun varaan. Siinä ollaan kuitenkin unohdettu, että ihminen on turmeltunut myös kokemusten alueella, ja siksi kaikki profetoiminen on aina vajavaista, niin kuin Raamattu sanoo (1. Kor. 13:9). Ilman Raamattua ei ole myöskään mitään välinettä koetella profetioita ja sisäisiä jumalakokemuksia. Henkilökohtaisen ilmoituksen lähteestä ei voi olla mitään varmuutta ilman erityistä ilmoitusta.


Jeesus ja Raamattu

Samalla tavoin kuin Jumala on kolminainen -- on Isä, Poika ja Pyhä Henki -- myös Jumalan ilmoitus on kolminaista. Isän teot näkyvät yleisessä ilmoituksessa luomisessa, luonnossa. Pyhän Hengen teot näkyvät armolahjoissa, näyissä, ilmestyksissä. Ja Jeesuksen teot ja sanat näkyvät meille Raamatussa.

Samalla tavoin kuin Jeesus on yhtä aikaa täysi ihminen ja täysi Jumala, on myös Raamattu yhtä aikaa sataprosenttisesti jumalallinen ja sataprosenttisesti inhimillinen. Raamatussa on paradoksaalisesti läsnä molemmat näistä ominaisuuksista, aivan samoin kuin Jeesuksessa. Siellä näkyy ihmisyys: kirjoitustapa, tekstin tyylilaji, aika ja paikka. Kuitenkin samaan aikaan kaikessa näkyy jumaluus: Jumalan Henki on puhunut, Jumalan Henki on varjellut, Jumalan Henki on ilmoittanut.

Vaikka historiallisissa lähteissä on mainintoja Jeesuksesta esim. Josefuksella ja Tacituksella, niin silti tällaisten katkelmallisten muistiinmerkintöjen avulla ei voida oppia tuntemaan sitä, kuka Jeesus on, mitä hän edustaa, ja mikä on hänen tahtonsa. Vain Raamattu ilmoittaa meille Jeesuksen. Vain Raamatusta tiedämme, että Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi ja eli meidän keskellämme.

Jeesuksesta me näemme, että hänen suhtautumisensa "Pyhiin Kirjoituksiin" eli Raamattuun on sellainen, että hän piti sitä Jumalan ilmoituksena ihmisille ja auktoriteettina, johon pitäydyttiin. Aina Jeesus sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä on kirjoitettu..." (Matt. 22:31) Tai kun hän perusteli jotain asiaa, hän sanoi: "Niin kuin on kirjoitettu..." (Luuk. 24:46) Tai hän sanoi: "Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa..." (Matt. 22:29) Toisin sanoen Jeesukselle Raamattu oli auktoriteetti. Ja joka haluaa Jeesusta seurata, ottakoon esimerkikseen Jeesuksen suhtautumisen Raamattuun. Toisin sanoen, joka seuraa Jeesusta, hänelle Raamattu on ehdoton auktoriteetti, Jumalan ilmoitusta, Jumalan puhetta meille, Jumalan sanaa, ja sellaisena tietenkin erehtymätön.


Raamatun elämänohjeet

2. Timoteuskirjeen 3. luku, jakeet 16 ja 17 puhuvat Raamattu Kansalle -käännöksen mukaan näin:
    “Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengestä ja on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa” (2. Tim. 3:16-17)
Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta: Jumala on toiminut siten, että hän on antanut ihmisille sanansa ja varjellut sen niin, että se on juuri sitä, mitä hän haluaakin meille puhua. Sitä kautta hän voi meille puhua ja meitä opettaa.

Käy myös ilmi, että Raamattu on hyödyllinen ojennuksessa ja nuhtelemisessa. Mieleen voi nousta kysymys: Miksi on nuhdeltava? Eikö ihminen olekaan vapaa tekemään, mitä ikinä hän itse tahtoo? Minkä takia Raamatussa täytyy olla nuhteita ja käskyjä? Ok, Raamatussa on paljon muutakin, mutta asiaa voi miettiä samalla tavoin kuin pikkupoikien pelejä jalkapallokentällä. He voivat pitää siitä, ettei ole mitään sääntöjä, että pelataan vaan. Mutta jos heillä on tosi meininki pelissään, niin kohta siellä tulee ruumiita. Yksi on yhtä mieltä, oliko kyseessä maali vai ei, ja toinen on toista mieltä. Yhden mielestä pallo meni yli sivurajasta, toisen mielestä taas ei mennyt. Ja vielä on erimielisyyttä siitä, oliko tapahtunut taklaus sellainen, että siitä pitäisi rangaista. Jne, jne... Ilman sääntöjä ja rajoja kentällä on kohta ruumiita eikä kenelläkään ole enää kivaa.

Raamatun elämänohjeet ovat meidän parhaaksemme, eivät meidän häviöksemme. Sen takia Jumala haluaa meitä opastaa, koska me usein olemme itse itsemme pahin vihollinen. Jumala on luonut meidät sisimpäämme myöten. Hän tietää, mikä on meille parasta, paremmin kuin me itse. On siksi turvallista nöyrtyä Jumalan tahtoon ja ottaa vastaan sen, minkä hän antaa, vaikka sitä ei olisi aina helppo ymmärtää tai hyväksyä.


Raamatun päämäärä

Puhuin siitä, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa, ja Jumala voidaan tuntea Raamatun kautta, ja Jeesus voidaan tuntea Raamatun kautta. Mutta mikä on tämän kaiken tarkoitus? Se on sielujen pelastus. Koko Raamattu tähtää siihen, että sen sanojen perusteella ihminen voisi tulla uskoon, pelastua kadotuksen liekeistä. Tämä on se, mihin Raamattu korkeimpana tavoitteenaan tähtää. Johanneksen evankeliumissa sanotaan:
    “Nämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:31)
Jumalan sana on myös se, joka synnyttää ihmisessä uskon. Uskoa eivät synnytä inhimilliset järkeilyt tai vakuuttelut (yleinen ilmoitus). Eikä sitä synnytä välttämättä mikään ihmeen kokeminenkaan (henkilökohtainen ilmoitus).

Luukkaan evankeliumin 16. luvussa Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta. Molemmat kuolivat. Lasarus vietiin Aabrahamin helmaan ja rikas mies tuonelan tuskiin. Rikas mies olisi halunnut mennä takaisin maan päälle kertomaan sukulaisilleen ja ystävilleen, jotta nämä eivät joutuisi samaan pahaan paikkaan kuin hän. Mutta Aabraham sanoi rikkaalle miehelle, että heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä. "Mooses ja profeetat" viittaa nimenomaan Vanhaan testamenttiin eli siihen osaan Raamattua, joka tuolloin oli valmiina. Rikas mies sanoi Abrahamille, että jos joku kuolleista nousisi tai ihmeitä tapahtuisi, niin he uskoisivat. Mutta Abraham sanoi: "Jos he eivät usko Moosesta ja profeetoita, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku kuolleista heräisi eloon." Toisin sanoen, jos ihminen ei usko Raamattua, niin vaikka millaisia ihmeitä tapahtuisi, ei hänestä voi tulla kristittyä.

Roomalaiskirjeen 10. luvussa sanotaan: "Usko syntyy kuulemisesta ja kuulemisen saa aikaan Jumalan sana." (Room. 10:17) Toisin sanoen se, että ihminen kuulee tai lukee Jumalan sanaa, on asia, joka synnyttää viimekädessä uskon, ei mikään muu vakuuttelu, ei edes se, että ihminen näkee Jumalan voiman toimivan käytännössä, esiintyipä se sitten lähimmäisenrakkaudessa, ihmeissä ja merkeissä tai missä tahansa. Ainoastaan Jumalan sana voi tehdä sen. Miksi? Siksi, että vain Jumalan sana on Jumalan henkäyttämä. Jumala on antanut Henkensä ja voimansa sanaansa. Se on väline, armonväline, jota Jumala käyttää.

Vaikka kuinka kävisi seurakunnassa, vaikka kuinka olisi osallinen kirkollisista toimituksista, vaikka osallistuisi kaikenlaisiin hengellisiin pippaloihin ja vaikka kuinka noudattaisi ties mitä uskonnollista kaavaa tai rituaalia, niin ei siitä synny uskoa. Usko syntyy kuulemisesta!

Samoin Galatalaiskirje sanoo: "Lain teoistako te saitte Pyhän Hengen vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?" (Gal. 3:2) Jälleen kuuleminen on se tapa, joka synnyttää uskon, eikä minkä tahansa opin kuuleminen vaan Jumalan sanan kuuleminen. Näin on asian laita myös Efesolaiskirjeessä: "Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin." (Ef. 1:13) Usko syntyy siis Jumalan sanan kuulemisesta.


Raamatun auktoriteetti

Johanneksen evankeliumin 20. luku, jae 31, puhuu Raamatun ylimmästä tarkoitusperästä. Siellä sanotaan:
    "Tämä on kirjoitettu siksi, jotta uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:31)
Usko Jeesukseen ja sitä seuraava pelastus nostetaan siis tärkeimmäksi asiaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tärkeimmän asian edessä saisimme sivuuttaa muita tärkeitä asioita. Tätä voidaan verrata siihen, että urheilukilpailussa tärkein päämäärä on saavuttaa voittopalkinto. Tämän tärkeimmän päämäärän tavoitteleminen ei silti merkitse sitä, että saisi rikkoa sääntöjä tai tehdä mitä vaan. Eihän urheilijaakaan hyväksytä voittajaksi, jos hän ei ole kilpaillut sääntöjen mukaan (2. Tim. 2:5).

Tästä syystä me emme saa hylätä Raamatusta mitään sen takia, että siellä on jotkut asiat esitetty meille tärkeimpinä asioina tai ylimpinä päämäärinä. Meidän tulee suhtautua Raamattuun niin kuin se itse todistaa:
    “Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.” (Ps. 119:160)
Eli Raamattu sanoo olevansa kaikilta osin erehtymätön, ja että se on voimassa ikuisesti. Raamattu ei siis ole niin kuin eilispäivän lehti, jossa olevat uutiset ovat tänään vanhentuneita, vaan Raamattu on voimassa ikuisesti. Raamattu velvoittaa meitä nykyajan ihmisiä aivan samalla tavoin kuin Raamatun syntyaikaan eläneitä ihmisiä.

Monenlaisia yrityksiä horjuttaa Raamatun asemaa on olemassa, mutta kristillisen uskon näkökulmasta ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Ei ole olemassa mitään kristinuskon sisäistä mahdollisuutta Raamatun hylkäämiseen tai sen osien pois jättämiseen. Raamattua ei voi hylätä hylkäämättä samalla Jeesusta. Jeesus itse on Raamatun keskus. Luther sanoi: "Kaikki Raamatussa ajaa Kristusta." Jeesus piti Raamattua auktoriteettinaan ja todistaa itse: "Raamattu ei voi raueta tyhjiin." (Joh. 10:35) Jos uskomme Jeesusta, uskomme Raamattua. Jos emme usko Raamattua, emme voi uskoa Jeesustakaan, vaan teemme hänestä valehtelijan.


Miksi lukisin Raamattua?

Jumala puhuu meille Raamatun välityksellä myös henkilökohtaisesti. Tämä tapahtuu kuitenkin vain uskon ja rukouksen kautta. Joka lukee Raamattua suljetuin sydämin, hänelle se myös pysyy suljettuna kirjana. Joka lukee Raamattua kuolleena kirjana, hänelle se myös pysyy kuolleena kirjana. Mutta joka lukee Raamattua avoimin sydämin rukoillen, hänelle se syttyy elämään.

Raamattu on kristitylle hengellisen ravinnon lähde. Jumalan Henki vaikuttaa Raamatussa ja sitä kautta hän vahvistaa meidän sisäistä ihmistämme. Kun ihminen uudestisyntyy, Pyhä Henki tulee asumaan häneen. Ihmisessä tosin säilyy vanha luomus, liha, mutta hänestä on silti tullut uusi luomus Herrassa. Raamattu kehottaa olemaan ruokkimatta tätä vanhaa luomusta. Sen sijaan meidän tulee ruokkia Jumalan synnyttämää uutta luomusta meissä.

Samalla tavalla kuin ruumiimme, fyysinen olemuksemme, tarvitsee ravintoa myös hengellinen olemuksemme tarvitsee sitä. Jeesus vertaa Raamattua leipään kertoen sen olevan hengellistä ravintoa. Hän mm. vastaa paholaiselle Matteuksen evankeliumin 4. luvussa seuraavasti:
    “Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: -- Huom, taas "on kirjoitettu...", Jeesus viittasi jälleen Raamattuun -- "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."” (Matt. 4:3-4)
Toisin sanoen hengelliselle elämälle on välttämätöntä saada hengellistä ravintoa, ja hengellisen ravinnon lähde on ensisijaisesti Raamattu. Hengellinen elämä vahvistuu kyllä myös uskovien yhteydestä, rukouksesta ja ehtoollisesta, mutta varsinainen ylin hengellisen ravinnon lähde on Raamattu. Nämä muutkin perustuvat Jumalan sanaan eli nekään eivät ole voimassa ilman Raamattua.

Tästä syystä on hyvä, että uskovainen ihminen opettelee lukemaan Raamattua säännöllisesti. Elämäkin muuttuu epätasapainoiseksi vuoristoradaksi, jos vain kerran viikossa syö suuren määrän ruokaa ja sitten paastoaa seuraavat seitsemän päivää. Vatsahan siinä menee sekaisin. Tässäkin mielessä kannattaa pyrkiä säännöllisyyteen Raamatun luvussa. Syöthän sinä joka päivä fyysistäkin ravintoa, miksi et siis myös hengellistä ravintoa?


Miten lukisin Raamattua?

Jos Raamattua lukee vain silloin, kun sattuu tuntumaan siltä, niin se on kerran tai kaksi vuodessa. Ihminen on perusluonteeltaan hyvin laiska, niin kuin varmaan jokainen tietää, minäkin omalta kohdaltani. Sen tähden on hyvä opetella säännöllisyyteen Raamatun luvussa.

Itse henkilökohtaisesti teen niin, että otan joka päivä, joka ilta, tavoitteeksi lukea yhden luvun Raamattua. Luen Raamattua järjestelmällisesti läpi. Jos olen niin väsynyt tai niin kiireinen, että en jaksa lukea enempää kuin sen yhden luvun, niin silloin se jää siihen. Mutta jos minulla on enemmän voimia ja aikaa, luen monta lukua kerrallaan. Yksi luku on kuitenkin niin vähän, että sen jaksaa lukea joka kerta, vaikka olisi millainen univelka, stressi, ärtymys tai muu vaikeus tahansa. Sitten muina päivinä voi lukea enemmän. Kuitenkin tämä yhden luvun säännöllisyys on auttanut pysymään siinä, että olen jatkuvasti hengellisen ravinnon äärellä.

Aluksi tämä voi tuntua epämiellyttävältä. Mieluummin katson telkkaria, tapaan kavereita, surffaan Internetissä, käyn lenkillä tai teen jotain muuta. Mutta kun Raamatun lukemisen ottaa säännölliseksi tavaksi ja sen todella laittaa käytäntöön, huomaa että se on tapa, joka ruokkii omaa hengellistä elämää niin voimakkaasti, että ilman sitä ei enää kunnolla pärjää.

Pipliaseura, joka on Suomessa Raamattua toimittava järjestö, yksi kirkon lähetysjärjestöistä, suosittaa sellaista menetelmää, joka on itse asiassa vielä parempi kuin tämä minun menetelmäni, että luetaan joka aamu kolme lukua Vanhaa testamenttia ja joka ilta yksi luku Uutta testamenttia. Sillä tavoin päästään vuodessa koko Raamattu läpi. Pipliaseuralla on tätä varten myös painettuja lukuoppaita. Tällainen menetelmä vahvistaa itsekuria, auttaa hengellisessä elämässä ja sillä tavoin Raamatun läpi lukemiseenkaan ei kulu enempää kuin vuosi. Tietysti on hyvä lukea Raamattua muutenkin ja kulloisenkin tarpeen mukaan, mutta säännöllisyys on tärkeää ja auttaa hengellisessä kasvussa.

On hyvä suunnitella etukäteen Raamatun luvulle oma aikansa ja mahdollisesti myös paikkansa - jokin sellainen paikka, jossa voi olla rauhassa häiriöiltä ja meteliltä, ja jossa voi keskittyä olemaan hiljaa.

Suosittelen, että luet Raamattua Pipliaseuran menetelmällä, mutta jos luet minun menetelmälläni tai jollakin muulla menetelmällä, kannattaa aloittaa lukeminen Uudesta testamentista. (Sillä tavoin pääset heti kiinni Jeesuksen opetuksiin.) Sen jälkeen voit edetä Vanhaan testamenttiin.


Raamatun ymmärtäminen ja soveltaminen

No miten Raamattua voi sisällön puolesta lukea? Rukous avaa Raamatun. Jos luet Raamattua ja se tuntuu kuivalta, niin rukoile, että Jumala puhuisi sen sanan kautta sinulle. Aina kun avaan Raamattuni ja alan lukea, rukoilen: "Jumala, auta että ymmärtäisin, mitä tässä sanotaan. Jumala, puhu minulle sanasi kautta. Auta, että tämä sana voisi tulla minulle hengelliseksi ravinnoksi." Näitä kolmea asiaa aina pyydän, ja tuntuu toimivan! Ne ovat hyvin tarpeellisia Raamatun lukemisessa.

Raamatun äärellä on hyvä kysyä itseltään, ymmärränkö, mitä tässä sanotaan, mitä Jumala mahdollisesti haluaa puhua minulle tämän sanan kautta, ja miten voin soveltaa tätä käytäntöön. Älä lue Raamattua, älä edes sukuluetteloita, ilman että mietit, miten sinun elämässäsi näkyy tämä Raamatun kohta, miten voit toteuttaa sitä elämässäsi.

Jumala toimii yhä tänä päivänä. Ei hän ole kuollut tai mennyt mihinkään. Ei hän ole menettänyt voimaansa. Samat ihmeet ja merkit, jotka tapahtuivat Raamatun aikana, ovat mahdollisia yhä tänä päivänä. Sama hengellinen todellisuus, joka esiintyi silloin, on läsnä tänään seurakunnassa. Samat käskyt, jotka velvoittivat alkuseurakuntaa, velvoittavat meitä nykyajan ihmisiä. Ei Jumala ole sellainen, että hän oli eilen erilainen ja tänään toisenlainen, vaan Jumala on aina sama. Heprealaiskirjeessä sanotaan: "Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan." (Hepr. 13:8-9) Lue siis Raamattua aina soveltaen, varmana siitä, että Jumala voi toimia elämässäsi aivan yhtä voimallisesti kuin Raamatun ihmisten elämässä.

On hyvä muistaa Raamattua lukiessa, että sitä ei kannata lukea kuin jotain romaania, satukirjaa tai sanomalehteä, vaan että lukemisen lisäksi ojentautuu Raamatun mukaan, ojentaa elämänsä Raamatun viitoittamalla tavalla. Tämä on äärimmäisen tärkeää, sillä muutoin sana jää hyödyttömäksi sinun kohdallasi. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa Jumalan sanasta näin:
    “Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle." -- siis joka kuulee ja tekee niiden mukaan -- "Jokainen, joka kuulee nämä sanani, mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.” (Matt. 7:24-27)
Samoin Jeesus sanoi: "Autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä." (Luuk. 11:28) Jeesuksella usein toistuu tämä sama ajatus.

Monille sen ajan juutalaisista Raamatun kuuleminen oli vain ulkokohtainen traditio. Sitä oli kiva resitoida synagogassa ja ottaa hartausaineistoksi, jota kuunnellessa tuntuu mukavalta. Oli kiva pitää kaikenlaisia hyminämeditaatioita, joissa Raamatun sana mukavasti kutittaa sisintä. Tällaista uskonnollisuutta Jeesus asettui vastustamaan ottaen esiin, että Raamatun sanan kuulemisen lisäksi myös sen noudattaminen on tärkeää.

Sama näkyy Apostolien teoissa, siinä miten alkuseurakunta suhtautui Raamattuun ja miten he elivät uskoaan todeksi. Apostolien tekojen toisessa luvussa sanotaan seuraavasti:
    “Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Apt. 2:42)
Apostolien opetus on meillä talletettuna Raamatussa - se on Uusi testamentti. Eli seurakunta kuunteli ja noudatti apostolien opetusta. Nämä molemmat puolet, sekä kuunteleminen että noudattaminen, ovat olennaisia Raamatun äärellä oltaessa.

Jos koet, että et ymmärrä Raamattua, annan sinulle seuraavan ohjeen: Ota se vähä, minkä Raamatusta ymmärrät, tartu siihen kiinni kaksin käsin ja ala kaikessa elää sen mukaan. Pian huomaat, että alat ymmärtää uusia asioita. Toimi sitten näiden asioiden suhteen samoin kuin aiemmin ymmärtämiesi: tartu niihin kiinni kaikella voimallasi ja ala toteuttaa niitä omassa elämässäsi. Huomaat, että sinulle avautuu yhä uusia asioita Raamatusta. Toimi näiden uusien ymmärtämiesi asioiden suhteen samoin kuin aiempienkin, jne, jne. Näin vähitellen huomaat, että Raamattu avautuu sinulle ja ymmärrät sitä aina vain enemmän ja enemmän.
    “Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.” (Ps. 119:130)

Omia kokemuksiani Raamatun lukemisesta

Saattaa olla aikoja, jolloin Raamatun lukemiseni on jostain syystä jäänyt vähemmälle. On ollut paljon opiskelu- ja työpaineita, kitkaa elämässä ja asiat ovat menneet monella tavalla pieleen. Silloin on jäänyt ikään kuin näännyksiin. Kun tällöin olen ottanut Raamatun ja alkanut lukea, olen monesti kokenut, että sen sanassa on voimaa ja se elää. Se on synnyttänyt iloa ja riemua. Raamattu voi uskomattomalla tavalla lohduttaa ja kasvattaa. Raamatun kautta Jumala toimii monella tavalla: lohdutus, opastus, nuhde ja koko Jumalan työn kirjo kuuluu siihen.

Tosin aikoinaan murrosikäisenä, jolloin jouduin kokemaan elämässä hirveitä kärsimyksiä ja olin pahasti vaikeuksissa, tulin lukeneeksi Raamattua oman rikkinäisyyteni läpi. Kun Raamatussa oli jokin lupaus, lohdutus tai rakkauden sana, sivuutin sen kevyesti enkä osannut ottaa sitä vastaan, mutta kun siellä oli jokin uhkaus tai tuomio, tulin mielessäni lisänneeksi sen perään "kertaa 10" ja pommitin sillä itseäni. Tällä tavoin tulin alitajuisesti tehneeksi Raamatusta itselleni ahdistavan kirjan. Toisaalta vastakkainen vaara on, että sivuutetaan Raamatusta kaikki uhkaukset, käskyt ja tuomiot kevyesti ja otetaan vain lohduttavat kohdat ja niillä nautiskellaan. Silläkin tavoin voi mennä harhaan. Molemmat ääripäät ovat vaarana. Mutta kun antaa koko Raamatun puhua ja ottaa kaiken siitä irti, niin tasapaino säilyy hengellisessä elämässä.


– Mikko Satama –