Ilmestyskirja 2–3 – Jeesuksen kirjeet kristityille

Luvut 2 ja 3 sisältävät seitsemän kirjettä, jotka on osoitettu seitsemälle seurakunnalle Vähässä-Aasiassa, mutta niiden sanoma on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina, niin kuin koko muunkin Raamatun: ”Se, jolla on korvat (eli jokainen ihminen, koska jokaisella on korvat), kuulkoon mitä Henki sanoo seurakunnille.” (Ilm. 2:7). Siksi on poikkeuksellisen tärkeää paneutua seitsemän seurakunnan kirjeisiin syvällisesti ja peilata niiden sisältöä aikamme ilmiöihin.

Kirjeiden laatija, se joka niissä puhuu, on Jeesus. Pyhän Henkensä kautta hän välittää viestinsä seitsemälle seurakunnalle, kaikille myöhempien aikojen seurakunnille ja jokaiselle ihmiselle. Jokaisen kirjeen lopussa sen sanoma suunnataan jokaiselle, jolla on päässään korvat, eli kaikille ihmisille. Jokainen ”kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille”. Käy myös ilmi, että Pyhä Henki on persoona eikä mikään sähkövirran kaltainen persoonaton voima. Nimittäin ei mikään persoonaton voima voi puhua eikä ajatella yhtään mitään. Pyhä Henki on Jumala itse!

Jokaisen seitsemän kirjeen alussa Johannesta ohjeistetaan kirjoittamaan kirje ”seurakunnan enkelille”. Mitä tällä tarkoitetaan? Seurakunta ja enkelit yhdistetään myös 1. Korinttilaiskirjeessä kohdassa, jossa puhutaan miesten ja naisten esiintymisestä seurakunnan kokouksessa: ”Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia.” (1. Kor. 11:10). Tässä viitataan siihen, että Jumala on lähettänyt enkelinsä jokaiseen seurakuntaan valvomaan sitä, katsomaan eletäänkö ja opetetaanko siellä Jumalan sanan mukaan, ja raportoimaan kuulemastaan ja näkemästään Jumalalle. Herra lähetti aikoinaan enkelinsä myös Sodomaan ja Gomorraan katsomaan, pitikö kaupunkeja koskeva suuri valitushuuto paikkansa (1. Moos. 18:20–22). Enkelin tehtävänä on katsoa, saavatko kirjeet aikaan sitä parannusta ja mielenmuutosta, johon niissä seurakuntia kehotetaan.

Toinen mahdollinen tulkinta on, että enkelillä tarkoitetaan seurakunnan johtajaa, joka on vastuussa laumastaan. Tällöin kirjeiden sanoma kohdistetaan ensisijaisesti johtajalle ja toissijaisesti koko seurakunnalle. On mahdollista, että nämä tulkinnat ovat tosia yhtä aikaa. Seurakunnan johtaja on vastuussa seurakunnastaan Jumalalle, jolloin hänelle henkilökohtaisesti osoitetut sanat pätevät yhtälailla seurakuntaan.

Selvää kuitenkin on, että sanomaa ei kohdisteta pelkästään johtajalle, koska jokaisen kirjeen lopussa sanotaan: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” (Ilm. 2:7). Samoin on selvää, että enkelillä ei tarkoiteta seurakuntaa itsessään, sillä 1. luvun puolella sanotaan: ”Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” (Ilm. 1:20).

Lähetyskirjeistä käy ilmi, että kaksi seitsemästä seurakunnasta on Jumalan mielen mukaisessa kunnossa (Smyrna ja Filadelfia). Näille seurakunnille kirjoitetaan pelkästään hyvää. Kaksi taas on hengellisesti katastrofitilassa (Sardes ja Laodikea). Näille seurakunnille Jeesuksella ei ole mitään hyvää sanottavaa. Lopuissa seurakunnissa (Efesos, Pergamon ja Tyatira) on sekä hyvää että pahaa, jolloin näille kohdistetaan sekä kiitoksen että tuomion sanoja.


=> Edelliseen lukuun => Sisällysluetteloon => Seuraavaan lukuun