Avoliitto

Olen käsitellyt avoliitto-kysymystä jonkin verran seuraavassa omassa kirjoituksessani esiaviollisesta seksistä, johon kehotan tutustumaan:

http://www.vapaasatama.net/seksi.html

Kolsin Markus on kirjoittanut aiheesta laajemmin keskittyen erityisesti avoliittoon:

“Avoliitto - kriittinen analyysi”

Noin yleisesti ottaen ajattelen, että sana "avoliitto" on huono, sillä liitto ei ole koskaan avoin. Olisikin parempi korvata termi "avoliitto" termillä "avosuhde". Suomen kielessä niillä on identtinen merkitys, mutta jälkimmäinen olisi parempi, koska se ei synnytä niin helposti vääriä mielleyhtymiä. Tosin käytän niitä vielä toistaiseksi sekaisin, jotta kaikki ihmiset ymmärtäisivät yhteyden.

Olen usein törmännyt siihen, että lähdettäessä miettimään kysymystä, miten avioliitto alkaa, avoliiton puolustelijat väittävät sen alkavan seksuaalisesta yhdynnästä ja yhteen muuttamisesta. Perinteisen avioliiton kannattajat taas katsovat avioliiton alkavan liiton solmimisesta, vihkimyksestä. On helposti osoitettavissa, että avoliiton puolustelijat ovat tässä asiassa selvästi Raamatun vastaisella kannalla. Nimittäin Raamatussa on useita kohtia, joista käy ilmi, että seksuaalinen kanssakäyminen ei merkinnyt avioitumista hengellisessä mielessä.

“Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen. Jos isä kieltäytyy antamasta häntä hänelle, maksakoon mies rahassa morsiamenhinnan niinkuin neitsyestä." (2. Moos. 22:16-17)

Käy ilmi, että seksiä harrastaneet ihmiset eivät olleet sen perusteella mies ja vaimo. Seksuaalinen yhdyntä ei velvoittanut naimisiin menemiseen, paitsi siinä tapauksessa, että tytön isä suostui siihen. Ja siinäkin tapauksessa naimisiin meneminen oli oma erillinen tapahtumansa. Avioliitto ei siis todellakaan alkanut seksuaalisesta yhdynnästä vaan oli eri tapahtuma.

“Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttäriä. Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan... Hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä. Sikem puhui isällensä Hamorille sanoen: "Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi." (1. Moos. 34:1-4)

Tässä harrastetaan seksiä naisen kanssa ja asutaan yhdessä hänen kanssaan eikä se silti merkitse, että suhdetta voitaisiin pitää avioliittona. Kyseessä on siis esiaviollinen seksisuhde. Avoliitto ei siis ole Raamatussa missään kohdin rinnastettavissa avioliittoon. Kyseessä on kaksi eri asiaa.

“Jeesus sanoi hänelle: 'Mene hakemaan miehesikin tänne.' 'Ei minulla ole miestä', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.'" (Joh. 4:16-18)

Tästä käy päivänselvästi ilmi, miten se, että asuu ja elää yhdessä miesystävänsä kanssa ei merkitse samaa kuin avioliitto. Jeesus ei siis pidä avoliittoa lainkaan avioliittoon rinnastettavissa olevana asiana. Tällöin avoliitossa eläminen on esiaviollista seksiä, haureutta, jonka Raamattu kieltää. Jeesuksen mukaan avoliitto ei siis ole sama asia kuin avioliitto, joten meillä ei ole oikeutta rinnastaa näitä kahta eri asiaa!

Muutenkaan avoliitto ei ole mikään liitto. Avoliitto on jo terminä ristiriitainen ja harhaanjohtava. Kuinka liitto muka voisi olla avoin? Ei sellaista asiaa ole olemassakaan kuin avoliitto! (Siksi olisi mielestäni parempi puhua avosuhteesta, mutta käytetään näitä termejä nyt rinnan.) Eikä avoliitto ole liitto myöskään raamatulliselta kannalta katsottuna. Raamatussa mainitaan useita liittoja ihmisten välillä sekä ihmisten ja Jumalan välillä. Kaikille niille on yhteistä se, että niissä on lupaus, ehdot ja merkki. Samalla tavoin kristilliseen avioliittoon kuuluvat lupaus, ehdot ja merkki.

Kihlaus on Raamatussa lupaus avioliitosta. Kuitenkaan lupaus liitosta ei ole sama kuin itse liitto, joten kihlaus ei vielä oikeuta avioliiton voimaan astuessa saataviin asioihin kuten seksiin tai perintöoikeuteen (2. Kor. 11:2, 5. Moos. 20:7).

Avioliiton ehtona on Raamatussa elinikäinen uskollisuus. Ero on kadottava synti. Aviopuolisoiden tulee pysyä uskollisina toisilleen "...myötä ja vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa..." Vasta kuolema päättää avioliiton (Room. 7:2-3). Ihminen ei siitä saa erota (Matt. 19:6), eikä eronnut saa mennä uudelleen naimisiin (Matt. 5:32).

Avioliiton merkki on sormus, jonka sulhanen pujottaa morsiamen nimettömään. Tuo sormus muistuttaa heitä, että he kuuluvat toisilleen. Sormus muistuttaa myös ulkopuolisia, että tuo kuuluu tuolle. Se julistaa avioliiton loukkaamattomuutta ja puolisoiden keskinäistä sitoutumista rakastaa toisiaan. Sormus on Raamatussa yleisesti liiton merkki (1. Moos. 41:42) (Luuk. 15:22). Sormuksen piilottaminen viestii liiton häpeämisestä.

Avoliitosta kaikki nämä tekijät puuttuvat. Siinä ei ole kihlausta eikä elinikäistä uskollisuusvelvoitetta eikä liiton vihkisormusta. Avoliitto ei täytä yhtään liiton edellytystä.

Koska avioliitto on Raamatun mukaan liitto (Hes. 16:8, Snl. 2:17), pätevät siihen liiton periaatteet. Liitto ei ole liitto ilman todistajia. Tämä periaate on päivänselvä sekä arkijärjellä ajateltuna että Raamatun mukaan. Raamatussa liitoilla on todistajat (Jes. 33:8, Ruut 4:9-11, Jes. 8:1-3, Joos. 9:15, Jer. 32:9-12, Jer. 32:25, Jer. 32:44, 1. Moos. 31:48, 5. Moos. 30:19, Joos. 22:34). Se kuuluu liiton olemukseen. Erityisesti avioliiton todistajat ovat esillä Ruutin ja Jesajan avioituessa (Ruut 4:9-11, Jes. 8:1-3). Tämä todistajien vaatimus on ehdoton (5. Moos. 19:15, Matt. 18:16). Samalla se edellyttää julkisuutta, sillä jos joku todistaa vain itsestään (esim. omasta avoliitostaan sukulaisilleen), hänen todistuksensa ei ole pätevä (Joh. 3:31).

Tämä asia liittyy myös seurakuntakuriin. Raamattu pitää aviorikosta eli avioeroa hyvin vakavana rikoksena. Jumala sanoo tuomitsevansa avionrikkojat (Hepr. 13:4), mutta tuomioon (rangaistuksen langettamiseen) velvoitetaan myös yhteiskuntaa (3. Moos. 20:10) ja seurakuntaa (1. Kor. 5:1-5). Kuitenkaan yhteiskunnan ja seurakunnan ei ole mahdollista toteuttaa Jumalan sanan määräämää velvoitetta ja rankaista asianomaisia ellei ole varmuutta, kuka on naimisissa ja kuka ei. Niinpä avioliitolla on jo hyvin varhain ollut julkinen solmimistapahtuma, vihkiminen, jonka kautta asia on tehty kaikkien tiettäväksi. Kyseessä ei siis ole vain kahden henkilön keskinäinen sopimus.

Jos pari on vain keskenään sopinut asiasta ja sitten tulee ero tai uskottomuutta, voi toinen osapuoli kiistää koskaan olleensakaan naimisissa. Niinpä Raamattu puhuu siitä, että jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan läsnäollessa (5. Moos. 19:15), sillä muutoin yhteiskunnallinen menettely ei ole mahdollista. Tämä pätee sekä lupauksiin, liittoihin että jo tapahtuneisiin rikkomuksiin. Tästä syystä avioliittoon on liittynyt kirjallinen liittosopimus (Tob. 7:11-13), todistajat (Ruut 4:9-11, Jes. 8:1-3) ja vala (Sananl. 2:17, Hes. 16:8), jonka vannominen on voitu vahvistaa ulkopuolisten toimesta, muussa tapauksessa vala ei ole sitova. Avioliitto on siis yhteiskunnallinen asia. Vahvistamattomat yhdessä asumiset eli avoliitot sen sijaan eivät sitä ole.

Sen lisäksi, että yhteiskunnan tulee olla tietoinen avioliitoista, myös seurakunnan tulee olla tietoisia niistä, sillä muussa tapauksessa Jumalan sanan velvoittama seurakuntakuri ei ole mahdollista (Matt. 18:15). Seurakunta ei siis voi rankaista (erottaa) katumukseen taipumatonta avionrikkojaa Raamatun edellyttämällä tavalla (1. Kor. 5:1-2), jos se ei tiedä, kuka on naimisissa. Samoin, koska aviorikos on Raamatun mukaan kadottava synti ilman parannusta ja katumusta, on syntiä tekevän ihmisen itsensä kannalta äärimmäisen tärkeä asia, että häntä voi varoittaa ja kehottaa parannukseen sielun iankaikkiseksi parhaaksi. Ja tämä ei ole mahdollista, jos ei ole varmuutta, kuka on naimisissa. Sama pätee silloin, jos ihminen ei itsekään ole varma, onko hän todella naimisissa vai ei.

Yhteiskunnallisista syistä on syytä kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin näkökohtiin. Kuten me tiedämme, yhteiskunnan lain tehtävä on suojella kansalaisia ja asettaa rajoja. Siksi esimerkiksi avioliitosta on annettu laissa määräyksiä. Ei esimerkiksi saa olla naimisissa samaan aikaan useamman kumppanin kanssa eikä saa olla naimisissa lähisukulaisen kanssa eikä liian nuoren kumppanin kanssa eikä (aiemmin) samaa sukupuolta olevan kanssa. Kaikkien näiden rajoitusten tehtävänä on suojella meitä. Kuitenkin kaikki nämä lain rajoitukset edellyttävät, että tiedetään kuka on naimisissa ja kuka ei, ja tämä ei ole mahdollista, jos pari vain keskenään sopii, että ollaanko kimpassa.

Niinpä on selvää, että avioliiton tulee olla julkinen ja yhteiskunnallinen asia, jonka tulee olla kaikkien tiedossa sekä seurakunnassa että yhteiskunnassa. Avioliitolla on oltava Jumalan lain mukaan todistajat, jotta liitto voidaan näyttää toteen, ja sen vahvistaa kirjallinen liittosopimus. Raamatun mukaan liittoon kuuluu valalla vahvistettu sopimus (1. Moos. 26:28), ja se kuuluu itsestäänselvästi myös avioliittoon (Tob. 7:11-13).

Avoliitto ei täytä mitään näistä vaatimuksista. Yhteiskunta ei tiedä, kuka on avoliitossa ja kuka ei. KELA kyllä laskee tukia yhteisen osoitteen perusteella, mutta tämä ei vielä kerro mitään siitä, onko kyseessä avoliitto vai ei. Nimittäin kyseessä voi olla aivan yhtä hyvin alivuokralaisuus, sukulaisen luona asuminen tai homoseksuaalin eri sukupuolta oleva kämppäkaveri. Samalla tavoin myöskään seurakunta ei tiedä asiasta oletusarvoisesti.

Avoliitolla ei ole todistajia, siinä ei ole tehty kirjallista liittosopimusta eikä vahvistettavissa olevaa avioliittolupausta eli valaa. Avoliitto ei ole julkinen eikä yhteiskunnallinen. Se ei siis ole avioliitto Raamatun näkökulmasta.

Vihkimys tarkoittaa liiton julkista vahvistamista ja asettamista. Raamatusta käy ilmi, että vihkimys kuuluu avioliittoon (Matt. 1:18-20). Joosefista ja Mariasta, jotka olivat kihloissa, sanotaan että ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, Marian huomattiin olevan raskaana. Eli käy ilmi, että avioliitolla oli jokin vahvistamistapahtuma, vihkimys, joka kuului "vaimon ottamisen" käsitteeseen. Enkeli sanoi, ettei Joosefin tarvitse pelätä "ottaa Mariaa vaimoksi", sillä Maria oli tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä, joten Maria ei ollut harjoittanut haureutta eli esiaviollista seksiä. Vihkimys siis kuuluu Raamatussa avioliittoon. Se kuuluu myös muihin liittoihin (Hepr. 9:18).

Liitto, jotta se olisi liitto, on voitava aina vahvistaa. Liitot solmittiin Raamatussa julkisesti, seurakunnan läsnäollessa (5. Moos. 29:10-15). Liitto, joka ei ole julkinen, on salaliitto. Avioliittoon kuuluu vala (Hes. 16:8) niin kuin muihinkin liittoihin (1. Aik. 16:15-17), ja vala on voitava näyttää toteen eikä tämä ole mahdollista ilman todistajia. Raamatussa liittoon kuuluvat todistajat (Jes. 33:8).

Liitolla on oltava todistus. Esimerkiksi Jumalan armoliitossa veri on todiste, joka takaa sen, että uhri on kuollut. Ilman verta ei ole todistusta, ilman todistusta ei ole liittoa. Egyptissä surman enkeli meni israelilaisten majojen ohitse siksi, että hän näki ovenpielissä veren todistuksena, että uhrikaritsa, esikoinen, oli jo surmattu, ja niin israelilaiset pelastuivat.

Raamatussa liittoon kuuluu kirjallinen liittosopimus liiton lainvoimaisuuden osoituksena. Tämä pätee niin avioliittoon (Tob. 7:11-13) kuin muihinkin liittoihin (5. Moos. 29:21). Avoliitossa ei tällaista ole, joten se ei ole liitto. Se on Raamatun perusteella ehdottomasti eri asia kuin avioliitto!

<Hepr. 13:4> edellyttää, että avioliitto on pidettävä kunniassa kaikkien keskuudessa. Kuinka avioliiton voi pitää kunniassa, jos sitä ruvetaan sotkemaan kaiken maailman epämääräisiin avoliittoihin, jotka eivät ole liittoja lainkaan, ja joista ei ole varmuutta, ovatko niissä elävät todellisuudessa kuolemaan asti sidotuksi itsensä antaneita.

Jotkut avoliiton puolustelijat sanovat, että Raamatussa liittoa ei solmittaisi yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Tämä on kuitenkin täysin absurdi väite. Raamattu nimenomaisesti edellyttää meiltä alamaisuutta sille järjestykselle, joka yhteiskunnassa vallitsee (Room. 13:1-3, Tiit. 3:1). Suomen lakien mukaan avioliitto solmitaan vihkimällä. On meiltä kapinaa alkaa elää toisten normien mukaan esimerkiksi pitämällä avoliittoa avioliittona.

Vaikka Jumala on kaikkitietävä ja kaikkinäkevä, hän edellyttää silti ihmiseltä tunnustamista ja tunnustautumista monissa asioissa (esim. Room. 10:10, 1. Joh. 1:9). Ja koska Raamattu antaa ymmärtää, että avioliitto on solmittu Jumalan edessä ja Jumalan toimesta (Matt. 19:6), merkitsee se myös puolisoiden tunnustautumista elinikäiseen uskollisuuteen ihmisten ja Jumalan edessä. Niinpä kristillisen avioliiton solmimisen tulee tapahtua "Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnäollessa", niin kuin vihkikaavassa sanotaan. Kun aviopari tunnustautuu kirkossa toisilleen, Jumalalle ja seurakunnalle, he rukoillen pyytävät Jumalan siunausta liitolleen. Raamatussa avioliiton katsotaan olevan vala Jumalan edessä (Sananl. 2:17, Hes. 16:8). Mitään tällaista ei liity avoliittoon.

Kun luemme Raamattua enemmän, huomaamme että avioliiton solmimistapahtumana ja -paikkana ovat nimenomaan häät (Matt. 22:1-14, Joh. 2:1-10, Ilm. 19:7-8, 1. Moos. 29:27-28, Tuom. 14:17, Ps. 78:63, Laul.l. 3:11).

Jotkut tosin vastustavat avioliiton solmimiseen usein liittyviä ulkoisia menoja. Saatetaan pilkallisesti sanoa: "Me emme mitään papin aamenta tarvitse." Tällöin ei kuitenkaan olla ymmärretty mikä ero on vihkimisellä ja juhlistamisella. Avioliiton keskeisten periaatteiden on toteuduttava, jotta kyseessä olisi avioliitto, mutta avioliiton juhlistamiseen liittyvät tavat, muodot ja perinteet ovat vapaasti valittavissa ja ne vaihtelevat eri kulttuureissa aika lailla.

Tällöin saatetaan vedota siihen, että joissakin kulttuureissa avioliitto muistuttaa suomalaista avoliittoa, jolloin meilläkin pitäisi olla oikeus avoliittoihin. Näin väitettäessä ollaan kuitenkin unohdettu, että näissä kulttuureissa ei toteuteta oikein Jumalan sanassaan asettamia periaatteita. Kulttuureissa, joissa ei tunneta Jumalaa, ei muutenkaan harrasteta Jumalan tahdon mukaisia asioita. Niinpä olisi poikkeuksellista, jos niissä vaalittaisiin Jumalan mielenmukaista avioliittoakaan.

– Mikko Satama –