Esiaviollinen seksi


Sisällys

Johdanto

Kysymys esiaviollisesta seksistä ja siihen usein liittyvästä avoliitosta on erityisen tärkeä siksi, että tässä asiassa yhteiskunnan valtavirta ja yleinen mielipide ovat etääntyneet hyvin kauas raamatullisesta kristinuskosta. Kuitenkaan se, mitä pidetään “normaalina” ja yleisesti hyväksyttävänä, ei saa koskaan olla meille kristityille perusteena tekemillemme valinnoille ja elämäntavallemme. Meidän on löydettävä pohja elämällemme ja moraalillemme yksin Raamatusta!

Esiaviollisessa seksissä ja avoliitossa on monia käytännöllisiä syitä, joiden vuoksi ne ovat vahingollisia ihmisille ja haavoittavat niihin ryhtyviä. En kuitenkaan halua käsitellä tätä kysymystä käytännölliseltä kannalta, sillä ihmiset -- myös kristityt -- eivät tee elämässään päätöksiä sen perusteella, mikä on järkevää, vaan sen perusteella, mikä sattuu olemaan miellyttävää. Siksi lähestyn aihetta ensisijaisesti hengellisenä kysymyksenä, jollaisena se tulee näyttäytymään myös kerran viimeisellä tuomiolla, kun ihmiset joutuvat tekemään tiliään elämänsä asioista.

Asian hengellinen puoli on tärkeää myös siksi, että sen ymmärrettyään ihminen voi elää vapaana. En tarkoita vapautta tehdä syntiä vaan vapautta synnistä. Sillä se, joka tekee syntiä, ei ole vapaa. Jeesus sanoo: “Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja!” (Joh. 8:34) On orjuutta tehdä sitä, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Jumalan tahto on ilmaistu Jumalan sanassa eli Raamatussa. Niinpä Jeesus opettaa: “Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh. 8:31-32) Jeesuksen mukaan Raamatun sana on totuus ja uskollisuus sille on ehto Jeesuksen opetuslapsena olemiselle. Jeesuksen puheesta käy myös ilmi, että tutkiessamme Raamattua opimme tuntemaan totuutta yhä paremmin ja paremmin, ja tämä totuus tekee meidät vapaiksi. Lähdetään siis yhdessä tutkimaan Raamattua seksikysymyksen osalta, voidaksemme oppia tuntemaan totuuden, voidaksemme päästä vapauteen tässä asiassa.



Avioliitto - Jumalan idea

Jo Raamatun alkulehdiltä luomiskertomuksesta voimme lukea, mikä on Jumalan tarkoitus miehen ja naisen välisessä yhteiselämässä. Se on eliniän kestävä avioliitto. On Jumalan luomisjärjestyksen mukaista, että ihminen toteuttaa seksuaalisuuttaan nimenomaan avioliitossa. Avioliitto on Jumalan asettamana instituutiona pyhä, joten se on suojattu Jumalan lailla ja sen kaikenlainen loukkaaminen on vakava rikos Jumalaa vastaan. Niinpä Raamattu tuomitsee ankarasti kaiken sellaisen seksuaalisuuden, jonka toteuttaminen ei tapahdu yhden aikuisen miehen ja yhden aikuisen naisen välisessä avioliitossa.

Avioliiton asetussanat löytyvät luomiskertomuksesta:
    “Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.” (1. Moos. 2:24)
Jeesus kommentoi tätä Matteuksen evankeliumissa:
    “Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi', ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'. Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."” (Matt. 19:4-6)
Samasta asiasta jatkaa Paavali 1. Korinttilaiskirjeessä:
    “Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."” (1. Kor. 6:16)
Jeesus painottaa luomiskertomuksen opetusta avioliitosta. Mies ja nainen tulevat avioliitossa yhdeksi lihaksi sukupuolisen kanssakäymisen myötä, ja niinpä se, joka yhtyy johonkuhun toiseen kuin aviopuolisoonsa, repii lihansa kahtia ja rikkoo siis avion. Paavali korostaa, että tämä rikos ei rajoitu ainoastaan jo solmittuihin avioliittoihin vaan myös avioliittoa edeltävään aikaan eli elämäntilanteisiin, joissa ei olla naimisissa.

Paavali kirjoittaa portosta, mikä tarkoittaa prostituoitua, mutta aivan sama periaate pätee myös muihin naisiin yhdyttäessä. Raamattu ei välitä tippaakaan siitä, vallitseeko seksikumppaneiden välillä kaupallinen vai tunteisiin perustuva suhde. Molemmat ovat yhdeksi lihaksi tulemista! Molemmat ovat Jumalan asettaman avioliittoinstituution rikkomista ja halventamista ja siten Jumalan tahdon vastaisia. Nimittäin kummassakaan tapauksessa seksikumppanin kanssa ei olla perustettu perhettä eli luovuttu isästä ja äidistä. Kummassakaan tapauksessa ei olla sitouduttu seksikumppaniin koko loppuelämän ajaksi. Kummassakaan tapauksessa ei olla noudatettu Jeesuksen käskyä: “Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:6)

Raamatun mukaan avioliitto ei ole vain jokin seksisuhde, johon ollaan päätetty sitoutua. Se on instituutio, perheyksikkö. Tästä puhuu luomiskertomus painottaen eroa isästä ja äidistä. Toisin sanoen vanha perhe jää ja uusi perustetaan. Syntyy uusi sosiaalinen yksikkö. Yhteiskunnan perusyksikkönä avioliitto on aina julkinen. Se perustuu julkiseen uskollisuudenlupaukseen, jonka yhteiskunta tunnustaa.

Joskus kuulee väitettävän, että seksin harjoittaminen eli "yhdeksi lihaksi tuleminen" olisi se tekijä, jossa avioituminen hengellisessä mielessä tapahtuisi. Tällöin avioliitoksi kelpaisi myös keskinäiseen sopimukseen perustuva vahvistamaton yhteiselämä eli avoliitto. Tämä ei kuitenkaan ole Raamatun mukaista. Tarkastellaan avioliiton asetussanoja luomiskertomuksessa:
    “Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.” (1. Moos. 2:24)
On tärkeää huomata, miten mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimooNSA. Eli miehellä on jo vaimo, hän on mennyt naimisiin. Vasta sen jälkeen hän jättää isänsä ja äitinsä ja muuttaa vaimon kanssa yhteen. Ja vasta tämän jälkeen hän yhtyy vaimoon eli he tulevat yhdeksi lihaksi. Vaimon ottaminen ei siis ole sama asia kuin yhdeksi lihaksi tuleminen. Tämä käy ilmi myös muualta Raamatusta. Nimittäin myös porton eli ilotytön kanssa tulee yhdeksi lihaksi, jos yhtyy häneen.
    “Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."” (1. Kor. 6:16)
On sekä arkijärjellä ajateltuna että Raamatun opetusten valossa selvää, että prostituoidun palvelun käyttäminen ei ole sama asia kuin naimisiin meneminen tämän kanssa. Niinpä ei voida olettaa, että yhdeksi lihaksi tuleminen merkitsisi samaa asiaa kuin vaimon ottaminen. On siis erittäin väärin tulkita, että seksin harjoittaminen olisi se tekijä, jolla mennään naimisiin. Naimisiin meneminen on Raamatun mukaan eri tapahtuma kuin yhdyntä.

Esimerkiksi kohdasta <1. Moos. 34:1-4> voimme lukea, että Sikem makasi Diinan kanssa eivätkä he silti olleet mies ja vaimo vaan Sikem pyysi isäänsä hankkimaan Diinan hänelle vaimoksi. Huomaamme siis, että yhdyntä ei synnytä avioliittoa vaan vasta julkinen naimisiin meneminen. Ja kohdasta <Joh. 4:16-18> näemme, että jos edes se, että asuu ja elää yhdessä kumppaninsa kanssa, ei merkitse avioliittoa, merkitsee pelkkä seksuaalinen yhdyntä sitä vielä paljon vähemmän!

Raamatussa on myös monia häitä koskevia opetuksia ja vertauksia, joista nähdään, millaisen aseman ja toteutuman Jumala on naimisiin menemiselle tarkoittanut (esim. 2. Kor. 11:2). Kihlausajattelu ja siihen liittyvä neitsyysvaatimus eivät ole mahdollisia, jos avioliitto solmittaisiin seksuaalisen yhtymisen kautta.

Jeesus siteeraa luomiskertomuksen opetusta avioliitosta:
    “Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi', ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'. Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:4-6)
Tässä ei lisätä varsinaisesti mitään uutta Mooseksen kirjojen opetukseen, mutta viimeisessä lauseessa Jeesus tarkentaa avioliiton luonnetta. Siinä käytettävä sana "yhdistää" on sanatarkasti "kytkeä yhteen ikeeseen". Toisin sanoen avioliitto solmitaan Jumalan toimesta. Tästä seuraa avioliiton sakramentaalisuus. Raamatun Jumala on avioliitossa köyden kolmas säie, joka sitoo kaksi muuta yhteen (Saarn. 4:12).

Avioliitto on kuitenkin mahdollista rikkoa, jolloin on kyse avioerosta. Koska avioero on Jumalan lain mukaan rikos, siihen sovelletaan samaa periaatetta kuin muihinkin synteihin seurakunnassa ja rikkeisiin yhteiskunnassa. On osoitettava, että rikos on tapahtunut, eikä tämä ole mahdollista ellei tiedetä kuka on naimisissa. Siksi Raamattu opettaa:
    “Jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla” (Matt. 18:16)
Avioliitolta siis edellytetään julkisuutta niin yhteiskunnassa kuin seurakunnassa. Avioliitolla on oltava määrätyt todistajat, jotka ovat julkisen yhteisön hyväksymiä. Muussa tapauksessa avioliiton toteen näyttäminen ei ole mahdollista. Mooseksen laista nähdään, miten avioliitolla on selkeän yhteiskunnallinen asema, ja miten siihen sovelletaan yhteiskunnan lainsäädäntöä (4. Moos. 30:7-16, 5. Moos. 24:1-5). Huomaamme siis, miten Jumala on laissa määrännyt avioliiton julkiseksi, yhteiskunnalliseksi asiaksi. Mitkään pelkät keskinäiset sopimukset eivät täytä tätä vaatimusta. Israelin kansa vanhassa liitossa vastaa Jeesuksen seurakuntaa uudessa liitossa. Näin ollen Jumalan lain toteutuminen tulee uudessa liitossa seurakunnan keskuuteen, ja tähän lakiin kuuluu luonnollisesti myös avioliitto ja aviorikos. Avioliitto solmitaan seurakunnan keskuudessa.

Jotkut vastustavat avioliiton solmimiseen usein liittyviä ulkoisia menoja. Saatetaan pilkallisesti sanoa: “Me emme mitään papin aamenta tarvitse.” Tällöin ei kuitenkaan olla ymmärretty mikä ero on vihkimisellä ja juhlistamisella. Avioliiton keskeisten periaatteiden on toteuduttava naimisiin mentäessä, jotta kyseessä olisi avioliitto, mutta avioliiton juhlistamiseen liittyvät tavat, muodot ja perinteet ovat vapaasti valittavissa ja ne vaihtelevat eri kulttuureissa aika lailla.

Tällöin saatetaan vedota siihen, että joissakin kulttuureissa avioliitto muistuttaa suomalaista avoliittoa, jolloin meilläkin pitäisi olla oikeus avoliittoihin. Näin väitettäessä ollaan kuitenkin unohdettu, että näissä kulttuureissa ei toteuteta oikein Jumalan sanassaan asettamia periaatteita. Kulttuureissa, joissa ei tunneta Jumalaa, ei muutenkaan harrasteta Jumalan tahdon mukaisia asioita. Niinpä olisi poikkeuksellista, jos niissä vaalittaisiin Jumalan mielen mukaista avioliittoakaan.

Tosin monissa kulttuureissa on kyllä ymmärretty Jumalan yleisen ilmoituksen mukainen luomisjärjestykseen perustuva avioliittoajatus. Niinpä esimerkiksi Kaukoidässä on -- länsimaisesta hapatuksesta huolimatta -- edelleen vanhaa avioliitto- ja hääajattelua, joka juontaa juurensa hyvin vanhoihin aikoihin, oikeastaan luomiseen asti. Niinpä pakanatkin ovat monesti tietämättään tehneet Jumalan tahdon, tai ainakin toisiksi parhaan vaihtoehdon. Kun lähetystyöntekijöitä menee näihin maihin ja ihmisiä tulee uskoon, ei pakanaparisuhteita hajoteta vaan osapuolet vahvistavat liittonsa Jumalan edessä.

Jotta avioliitto olisi Jumalan silmissä avioliitto, siihen tulee kuulua seuraavat tekijät:
  • Yhteiskunnallisuus
  • Julkisuus
  • Tapahtuu seurakunnan keskuudessa
  • Tapahtuu Jumalan toimesta
Parin astuessa avioon...
  • Avioliitto solmitaan julkisesti, jolloin osapuolet antavat julkisen uskollisuuslupauksen
  • Osapuolet irrottautuvat lapsuuden perheistään, jolloin syntyy uusi sosiaalinen yksikkö
  • Osapuolet aloittavat seksuaalisen yhteiselämän
Avoliitto ei täytä näitä Jumalan sanan periaatteita, joten sitä ei voida missään tapauksessa rinnastaa avioliittoon. Pelkkä keskinäinen sopimus, pariuskollisuus ja yhteen muuttaminen eivät tee parisuhteesta avioliittoa, sillä avioliitto on yhteisöllinen asia. Ihmiset, jotka ajattelevat, että heidän parisuhteensa ei kuulu muille, nousevat selvään kapinaan Raamatun painottamaa avioliiton julkisuus- ja yhteiskunnallisuusperiaatetta vastaan. Niinpä heidän parisuhteensa on jo lähtökohdiltaan mahdollisimman kaukana avioliitosta eikä sitä voida siten avioliittona pitää. Se, mitä pari keskenään tekee seksuaali- ja avioelämän alueella, tulee olla julkista ja kaikkien tiedossa. Raamatun mukaan kyseessä ei ole yksityisasia. Uskosta osattomat ihmiset eivät tätä useinkaan ymmärrä, mutta eivätpä he muutenkaan elä Jumalan mielen mukaan.

Jeesuksen käymä keskustelu Samarialaisen naisen kanssa valottaa lisää tätä asiaa:
    “Jeesus sanoi hänelle: 'Mene hakemaan miehesikin tänne.' 'Ei minulla ole miestä', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.'” (Joh. 4:16-18)
Jeesus tekee tässä selvän rajauksen siihen, että yhdessä asuminen miesystävän kanssa ei ole sama asia kuin avioliitto. Jeesus sanoo, että naisen elämänkumppani ei ole tämän todellinen aviomies. Näin Jeesus osoittaa, että avioliittoa ei synny siitä, että harjoitetaan seksiä jonkun kanssa, eikä edes siitä, että muutetaan miesystävän kanssa kimppaan. Sen tekee vain julkinen avioliiton solmiminen. Niinpä kaikki avoliitot ja muut esiaviolliset suhteet ovat yksiselitteisesti haureutta ja syntiä.



Käsitteet ja termit

Esiaviollisella seksillä tarkoitetaan lyhyesti sanottuna kaikkea sukupuolista kanssakäymistä ennen avioliittoa. Se koskee kaikkea sellaista seksiä, jota harjoitetaan seurustelusuhteissa, kihloissa oltaessa ja avoliitossa. Luonnollisesti siihen lasketaan kuuluvaksi myös kaikki irtosuhteet ja prostituutio. Aviorikos taas tarkoittaa sellaista sukupuolista kanssakäymistä, joka tapahtuu avioliiton aikana jonkun muun ihmisen kuin oman aviopuolison kanssa.

Väärä, Jumalan tahdon vastainen seksuaalinen kanssakäyminen jakaantuu Raamatussa nimenomaan näihin kahteen päähaaraan: esiaviollinen seksi ja aviorikos. Nämä käsitteet esiintyvät selvinä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, vaikka Raamatun termit hieman poikkeavatkin nykykielenkäytöstä.

Vanhan testamentin alkukielessä, hepreassa, yleisimmin käytettyjä väärää seksuaalisuutta kuvaavia ilmaisuja ovat “zana” ja “na'af”. Zana on eräänlainen yleissana kaikelle avioliitosta erillään tapahtuvalle seksuaaliselle kanssakäymiselle. Se tarkoittaa esiaviollisia seksisuhteita, irtoseksiä ja ylipäätään kaikkea sellaista sukupuolista kanssakäymistä, joka ei tapahdu avioliitossa. Niinpä esimerkiksi avoliitot ja seurusteluseksi kuuluvat ilman muuta zana:n piiriin. Raamatun kielenkäytössä zana esitetään poikkeuksetta hyvin kielteisenä asiana, joka on ehdottomasti syntiä ja rikos Jumalaa vastaan. Suomalaisessa Raamatussa (RK33) se on useimmiten käännetty sanalla “haureus” (5. Moos. 22:21, Hes. 23:3, Hoos. 4:11, ym.), mutta myös ilmaisulla “huorin tekeminen” (Jes. 23:17).

Na'af tarkoittaa erityisesti avioliitossa olevan ihmisen seksuaalista kanssakäymistä, joka tapahtuu jonkun muun ihmisen kuin hänen aviopuolisonsa kanssa. Tämä on suomennettu usein Raamatussa sanalla “aviorikos” (3. Moos. 20:10) tai “huorin tekeminen” (Jer. 29:23). Raamattu pitää na’ap:ia aina vakavana rikoksena Jumalaa vastaan ja ehdottomasti syntinä.

Kreikassa, joka on Uuden testamentin alkukieli, haureutta tarkoittava sana on “porneia”. Porneia on melko suora vastine heprean zana:lle. Tämä käy ilmi muun muassa Vanhan testamentin varhaisesta kreikankielisestä käännöksestä Septuagintasta. Na’ap:ia vastaa kreikan kielessä sana “moikheia”.

Suomalaisessa Raamatussa na’ap:in suomennos “aviorikos” on nykysuomalaiselle ehkä helpommin ymmärrettävissä kuin zana:n ja porneia:n suomennokset “haureus” ja “huorin tekeminen”. Monella saattaa olla varsin epämääräinen kuva siitä, mitä haureus ja huorin tekeminen merkitsevät. Siksi alkukielten semantiikan ja etymologian ymmärtäminen on erityisen tärkeää Raamatun tekstien oikealle ymmärtämiselle. Raamatun tekstin kirjoittaja on tarkoittanut käyttämällään termillä sitä, mitä tuo sana on hänen kielessään merkinnyt, ja kääntäjä joutuu valitsemaan suomen kielestä vain yhden sanan kuvaamaan alkuperäistä, jolloin alkutekstin ilmaisuvoimasta katoaa yleensä jotain. Tarkimman kuvan termin merkityksestä saa vain alkukielen tuntemuksen kautta.

Kielen tuntemus on tärkeää myös siksi, että jos itse kirjoittaisin kirjaa suomen kielellä, olettaisin että lukija osaa suomea sen verran hyvin, että ymmärtää sanojeni merkityksen. Ei tulisi pieneen mieleenikään alkaa kirjassa selittelemään jokaisen termin tarkkoja merkityksiä, sillä enhän ole tekemässä sanakirjaa. Raamatussa näemme toteutuvan saman periaatteen. Emme voi olettaa Raamatun olevan sanakirja, jossa selitellään sanojen merkitystä. Sanottava asia on paljon tärkeämpää, joten sen ymmärtämiseksi alkuperäisen kielen tuntemus on tärkeää.

Tarkastellaan seuraavassa lisää haureuden ja huorin tekemisen merkitystä.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 38. luvussa kerrotaan Juudan sukulaisista. Juudan pojan Erin leski Tamar ei mennyt miehensä kuoleman jälkeen uusiin naimisiin vaan jäi naimattomaksi. Hän ei kuitenkaan pidättäytynyt seksistä:
    “Juuda antoi ne Tamarille ja makasi hänen kanssaan, ja Tamar tuli hänestä raskaaksi. Tamar lähti pois, riisui huntunsa ja pukeutui taas leskenpukuunsa.” (1. Moos. 38:18-19).

    Tamarin käyttämän hunnun takia Juuda ei tunnistanut häntä seksiä harrastettaessa. Vasta kun Tamaria oltiin jo viemässä rangaistavaksi, asia selvisi pantiksi otetun sinetin ansiosta (1. Moos. 38:25-26).
Tätä naimattoman henkilön harrastamaa seksiä Raamattu sanoo yksiselitteisesti haureudeksi:
    “Juudalle tultiin kertomaan: "Sinun miniäsi Tamar on harjoittanut haureutta ja vieläpä tullut haureudesta raskaaksi." Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi."” (1. Moos. 38:24)
Juuda ja Tamar olivat molemmat naimattomia (tässä tapauksessa leskiä). Sillä seikalla, että Tamar oli Juudan miniä, ei ole tässä kohdin merkitystä. Nimittäin kun Juudalle tultiin kertomaan, että Tamar oli harrastanut esiaviollista seksiä, Tamarin tekoa sanottiin haureudeksi ilman, että kukaan muu kuin Tamar tiesi, että seksikumppani oli ollut Juuda. Toisin sanoen haureus-termin käyttö ei riippunut lainkaan siitä, että kyseessä oli kaksi sukulaista. Naimattoman henkilön harrastama seksi oli aina yksiselitteisesti haureutta täysin riippumatta siitä, olivatko seksikumppanit sukulaisia vai eivät!

Viidennessä Mooseksen kirjassa puhutaan haureudesta mm. seuraavaa:
    “Jos mies otettuaan itselleen vaimon ja maattuaan hänen kanssaan alkaa tuntea vaimoaan kohtaan vastenmielisyyttä, esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja parjaa häntä sanoen: 'Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun makasin hänen kanssaan, huomasin, ettei hän ollut neitsyt', tytön isän ja äidin on vietävä todiste tytön neitsyydestä portin luo kaupungin vanhimmille... Mutta jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon Israelissa harjoittaen haureutta.” (5. Moos. 22:13-15,20-21)
Käy ilmi, että haureus merkitsee siis ennen avioliittoa harjoitettua seksiä. Haureus ja esiaviollinen seksi ovat siis Raamatun mukaan yksi ja sama asia! On Jumalan tahdon vastaista, jos naimisiin menevä ei ole neitsyt, vaan on harrastanut seksiä ennen avioitumistaan. Lesket olivat Mooseksen laissa tapaus erikseen (5. Moos. 25:5), samoin raiskatut (5. Moos. 22:23-29) (2. Moos. 22:15-16), orjat (3. Moos. 19:20-21) ja eronneet (5. Moos. 24:1-4). Selvä sääntö kuitenkin oli, ettei ennen avioitumista ollut lupa harjoittaa seksiä, sillä se oli syntiä. Sellaista kutsuttiin yksiselitteisesti termillä "haureus". Yllä olevassa tapauksessa, jos mies oli armollinen avioitumisen jälkeen, hän saattoi säästää naisen kivitykseltä antamalla tälle erokirjan (5. Moos. 24:1). Tämän mahdollisuuden Jumala antoi israelilaisten “sydämen kovuuden tähden” (Matt. 19:7-8).

Leskien oli lupa avioitua uudestaan ja eronneiden vain erokirjalla. (Uudessa liitossa Jeesus tiukensi tätä säädöstä siten, että avioero ei ole lainkaan sallittu eikä myöskään sen jälkeinen uudelleenavioituminen.) Orjien kohdalla eroavuutta muihin ihmisiin nähden oli vain rangaistusasteessa. Raiskaustapauksissa miehelle seurasi rangaistus, mikä osoittaa, että kyseessä oli synti, sillä muutenhan siitä ei teokraattisessa laissa rankaistaisi. Rankaisu oli morsiamen hinnan maksaminen ja vaimoksi ottaminen (elatusvastuu). Samaa lievempää rangaistuskäytäntöä on saatettu soveltaa myös siinä erityistapauksessa, että esiaviollinen seksikumppani oli naiselle (ja miehelle) ensimmäinen laatuaan, jolloin kivitysrangaistusta ei ehkä olla toteutettu. Suoraan Raamattu ei tällaista kuitenkaan opeta, mutta se tuntuisi järkevältä, koska tapahtunut vahinko on vielä ikään kuin paikattavissa. Mahdollinen lievempi rangaistus lain tulkinnassa ei kuitenkaan tee teosta milloinkaan hyväksyttävämpää! Synti on aina synti Jumalan edessä, oli sen maallinen rangaistus mikä tahansa.

Raiskaussäädöksissä kohta <2. Moos. 22:15-16> on selvä rinnakkaiskohta <5. Moos. 22:28-29>:lle ja puhuu samasta asiasta. 5. Mooseksen kirjan nimi Deuteronomium tarkoittaa “toista lakia”. Rabbiinisessa traditiossa on kautta historian ymmärretty toisen lain eli 5. Mooseksen kirjan selittävän ja täydentävän ensimmäistä lakia eli 2. Mooseksen kirjaa. Niinpä on ymmärrettävä, että <5. Moos. 22:28-29>:n käsky selittää, mistä <2. Moos. 22:15-16>:ssa on kysymys. <2. Moos. 22:15-16> käsittelee väkisinmakaamista -- ei vapaasta tahdosta harrastettavaa esiaviollista seksiä. 5. Mooseksen kirjassa mainittu 50 sekeliä oli nimenomaan morsiamen hinta.

Se, miksi haureudesta seurasi tiukempi rangaistus kuin väkisinmakaamisesta, johtui siitä, että jälkimmäisessä tapauksessa tapahtunut vahinko oli vielä paikattavissa. Seurusteluseksi sen sijaan oli selvä osoitus lihallisuudesta ja sitoutumattomuudesta. Ei haluttu mennä naimisiin, haluttiin vain lihallisia nautintoja. Olisi ollut hyvin vakavaa, jos esiaviolliset seksisuhteet olisivat vieneet pohjan pois avioliittoon perustuvalta Jumalan järjestykseltä. Ne olisivat saaneet aikaan paljon turvattomuutta, irstautta, lihallisuutta ja välinpitämättömyyttä jälkikasvusta. Avioliiton antama suoja olisi jäänyt merkityksettömäksi. Vapaan naisen väkisinmakaaminen taas ei eronnut kovinkaan paljon muusta vaimon ottamisesta, sillä asiassa ei usein kysytty naisen mielipidettä. Olennaisempaa oli naisen isän mielipide. Siksi tällainen nykynäkökulmasta katsottuna epäoikeudenmukainen rangaistusten ero on Mooseksen laissa.

Esiaviollisen seksin hyväksymisen leviäminen oli pahempi vaara myös siksi, että se veti mukaansa muihinkin vieraiden kansojen tapoihin kuten mässäilyihin, orgioihin, epäjumalien kumartamiseen ja prostituutioon.
    “Älä häpäise tytärtäsi antamalla hänen tulla portoksi, ettei maa harjoittaisi haureutta ja tulisi täyteen iljettävyyttä.” (3. Moos. 19:29)
Tässä kohdin viitataan nimenomaan isän luona asuvaan neitsyt-tyttäreen, sillä muussa tapauksessa ohje annettaisiin aviomiehelle hänen vaimoaan koskien. Huomattavaa on myös se, miten jakeessa “annetaan tulla” portoksi. Kyseessä on siis ajautuminen, pikkuhiljaa tapahtuva asia. Jos tyttö ei mennyt naimisiin vaan harrasti jonkun vapaan miehen kanssa seksiä, siitä helposti seurasi, että sama tapahtui jonkun toisenkin kanssa ja pian ruvettiin ottamaan jo maksua jne. Naisen lihallisuus ja sitoutumishaluttomuus olivat vakava synti.
    “Kaikille portoille annetaan lahja, mutta sinä annoit lahjojasi kaikille rakastajillesi ja haureudessasi lahjoit heitä tulemaan luoksesi joka taholta. Sinun oli haureudessasi laita päinvastoin kuin muitten naisten: sinun perässäsi ei juostu haureuteen vaan sinä maksoit palkkaa, mutta sinulle palkkaa ei maksettu.” (Hes. 16:33-34)
Näistä jakeista käy ilmi, että haureus ei ollut mitenkään erityisesti sidoksissa vain maksulliseen seksiin eli prostituutioon. Haureus oli myös sitä, että vapaaehtoisesti harrasti esiaviollista seksiä! Raamattu ei anna mitään tukea sellaiselle ajatukselle, että vain prostituutio olisi haureutta ja siten syntiä.

Mooseksen laissa oli säädöksiä myös papeille. Koska papit olivat yhteydessä Jumalaan, heille oli poikkeuksellisen tärkeää, etteivät joutuisi tekemisiin synnin kanssa niin omassa kuin läheistenkään elämässä. Siksi vaimon neitsyyttä teroitettiin heille aivan erityisesti.
    “Hän ei saa ottaa vaimokseen porttoa eikä neitsyytensä menettänyttä naista, ei myöskään miehensä hylkäämää naista, sillä papin on oltava Jumalalle pyhitetty.” (3. Moos. 21:7)
Nyt uuden liiton aikana kaikki Jeesukseen uskovat ovat pappeja (Ilm. 1:6, 1. Piet. 2:9), jotka olemme yhteydessä Jumalaan. Siksi myös meidän on syytä pitää itsemme erossa synnistä. Tästä kohdasta huomataan myös, että prostituutio, muu esiaviollinen seksi ja aviouskottomuus esitetään kaikki erikseen. Niitä ei siis rinnastettu vaan erotettiin selvästi käsitteinä toisistaan. Esiaviollinen seksi ei siis ole Raamatun kielenkäytössä synonyymi prostituutiolle tai aviouskottomuudelle.

Toisessa Samuelin kirjassa kerrotaan eräästä Tamarista ja tämän velipuolesta Amnonista. Vallalla olleen moniavioisuuden takia varsinkin kuningashuonetta lähellä olevilla oli paljon sisar- ja velipuolia. Myös monet avioliitot solmittiin näiden ihmisten välillä ja laki salli sen. Kyseessä ei siis ollut kielletty sukulaisavioliitto.
    “Kun Tamar tarjosi niitä Amnonille syötäväksi, tämä tarttui häneen ja sanoi: "Tule ja makaa kanssani, sisareni!" Tamar sanoi: "Veljeni, älä häpäise minua! Sellaista ei saa tehdä Israelissa! Älä tee niin mieletöntä tekoa! Kuinka minä voisin koskaan päästä eroon häpeästäni? Ja kaikki Israelissa pitäisivät sinua mielettömänä. Puhu sen sijaan kuninkaan kanssa, hän varmasti suostuu antamaan minut sinulle." Mutta Amnon ei välittänyt hänen puheestaan, vaan nujersi hänet ja makasi hänet väkisin. Mutta sen jälkeen Amnonin valtasi voimakas vastenmielisyys Tamaria kohtaan, voimakkaampi kuin rakkaus, jota hän oli sitä ennen tuntenut. Hän sanoi Tamarille: "Nouse ja mene tiehesi!" Tamar vastasi: "Ei, veljeni! Jos ajat minut pois, teet vielä suuremman rikoksen kuin äsken." Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella häntä, vaan kutsui palvelijansa ja sanoi: "Aja tuo tyttö ulos täältä! Ja lukitse ovi hänen jälkeensä!” (2. Sam. 13:11-17)
Huomatkaa, mihin Tamar vetosi esiaviollista seksiä vastustaessaan: “Sellaista ei saa tehdä Israelissa!” Hän siis vetosi vallalla olevaan lakiin, jonka tiedämme olleen Mooseksen laki. Tamar myös sanoi esiaviollisen seksin olevan “mieletön teko” ja häpäisyä. Vastaavat ilmaukset löytyvät Mooseksen laista seksuaalisista synneistä puhuttaessa. Esiaviollinen seksi on siis Raamatun mukaan:
  • Mooseksen lain vastaista
  • Kauhistuttava teko
  • Seksikumppanin häpäisyä
    Koska kaikki avioliitosta erillään tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen oli haureutta (hepr. zana) ja syntiä, olivat myös muut kuin heteroseksuaaliset seksisuhteet väärin. Esimerkiksi homous ja eläimiin sekaantuminen tuomittiin Mooseksen laissa synneiksi selvin sanoin, vaikkei niitä haureudeksi erikseen nimitettykään. Pedofiliaa Raamattu ei missään kohdin suoraan kiellä, mutta koska avioliitossa tapahtumaton seksi on haureutta, on pedofiliakin väärin. Transvestismista ei käytetty sanaa haureus, koska siinä ei harrasteta seksiä, mutta se tuomittiin vakavaksi synniksi muilla termeillä: “Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin, sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi.” (5. Moos. 22:5) Tässä käytettiin ilmaisua “kauhistuttava teko”, jonka perusteella kyseessä on synti, vaikkei sitä haureudeksi erikseen nimitetäkään.
Tamar olisi suostunut avioliittoon Amnonin kanssa, mutta tämä kieltäytyi. Amnon halusi vain vapaata seksiä! Kun Tamar ei vapaaehtoisesti suostunut, Amnon makasi hänet väkisin. Raiskaustapauksissa miehen tuli Mooseksen lain mukaan ottaa maattu nainen vaimoksi, mutta edes tähän ei Amnon suostunut. Niinpä Tamar joutui kaksinkertaiseen häpeään: hän oli menettänyt neitsyytensä miehelle, jonka kanssa ei ollut avioitunut, ja mies ei suostunut paikkaamaan tapahtunutta vahinkoa menemällä naimisiin.

Huomaamme, miten esiaviollisista suhteista puhuttaessa 2. Samuelin kirjan kanta on selvän kielteinen: esiaviollinen seksi on haureuden harjoittamista. Tämä käy ilmi myös Uuden testamentin puolelta:
    “Miehen on kyllä hyvä olla yhtymättä naiseen, mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” (1. Kor. 7:1-2)
Tässä kohdassa Paavali suosittaa avioliittoa “haureuden syntien välttämiseksi”. Kyseessä on siis tilanne, jossa jokin avioliitossa tapahtuva asia on hyvää, mutta joka ilman avioliittoa on “haureuden syntiä”. Mikä tämä jokin asia on? Ensimmäisestä jakeesta näemme, että se on “naiseen yhtyminen”.

Haureuden synniksi sanotaan siis sellaista seksiä, joka ei tapahdu avioliitossa. Ensimmäinen jae opettaa, että miehen on hyvä elää puhtaudessa ilman, että koskee naiseen seksuaalisesti esimerkiksi vaikkapa seurustelusuhteessa. Paavali kuitenkin tietää varsin hyvin, että ihminen ei aina kykene pidättäytymään seksuaalisesta kanssakäymisestä vaan voi langeta. Senpä tähden, jotta vältyttäisiin synnin harjoittamiselta, hän suosittaa avioliittoa.

Niinpä huomaamme, että seksiin sortuminen ennen tai ilman avioliittoa on “haureuden syntiä”. Haureus tarkoittaa siis sitä, että yhtyy naiseen, jonka kanssa ei ole naimisissa. Raamatun mukaan seurustelevan parin on mieluummin mentävä naimisiin kuin sorruttava esiaviolliseen seksiin - haureuden syntiin.

Myös Vanhan ja Uuden testamentin yhteinen todistus osoittaa, että esiaviollinen seksi ja haureus ovat yksi ja sama asia. Raamatusta näemme yhtenevästi, miten Uusi testamentti tuomitsee himokkaan naisten katselun (Matt. 5:27-28) ja Vanha testamentti himokkaan kuvien katselun (Hes. 23:14-16) pitäen niitä huoruutena ja haureutena. Jos siis jo himoiten katselemisen sanotaan olevan haureutta, on itsestään selvää, että asian toteuttaminen käytännössä on sitä vielä paljon selvemmin!

Sama asia käy ilmi myös monista Raamatun häitä koskevista vertauksista. Morsian esitetään niissä aina puhtaana neitsyenä, johon kukaan mies ei ollut yhtynyt (2. Kor. 11:2, Ef. 5:25-27, Matt. 25:1-11, Ilm. 21:2). Tämän vastakohtana esitetään varsinkin profeettojen julistuksessa haureellinen nainen, joka oli harrastanut seksiä miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut naimisissa (Jer. 3:2-3, Hes. 16:15-17, Hes. 23:1-49, Nah. 3:4).

On huomioitava, että kreikan kielessä neitsyttä merkitsevä sana parthenon tarkoittaa aina naista, johon kukaan mies ei ole yhtynyt. Sitä käytettiin, kun haluttiin painottaa naisen siveellisyyttä ja seksuaalista puhtautta. Sen sijaan, jos puhuttiin vain yleisesti nuoresta naisesta, käytettiin sanaa neanis, joka ei ota kantaa siihen, onko nainen seksuaalisesti koskematon vai ei. Kaikissa Raamatun häitä koskevissa vertauksissa käytetään sanaa parthenon, joten ne puhuvat täysin yksiselitteisesti seksistä pidättäytymisestä ennen avioitumista.
    “Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen.” (2. Kor. 11:2)
Tästä 2. Korinttilaiskirjeen kohdasta käy ilmi, miten neitsyys ennen häitä ja naimisiin menoa oli selkeä edellytys Jumalan mielen mukaiselle parisuhteelle. Morsiamen tuominen sulhasen eteen merkitsee tyypillistä häätapahtumaa, avioliiton solmimista, ja neitsyys oli säilytettävä myös kihlausaikana.
    “Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.” (Matt. 25:1)
Naiset, jotka lähtivät ylkää vastaan ja menivät hänen kanssaan häätaloon (jae 10), olivat neitsyitä (kreik. parthenon) eli naisia, jotka eivät olleet vielä yhtyneet mieheen. Tämä on luonnollinen tapa ja luovuttamaton periaate kaikessa raamatullisessa seksuaalietiikassa. Ennen avioitumista ei ollut lupa harrastaa seksiä. Se oli haureuden syntiä.

Huomaamme, että useat tekijät osoittavat esiaviollisen seksin ja haureuden olevan Raamatussa yksi ja sama asia. Nämä ovat:
  • Raamatun kielenkäyttö
    • Heprean kielen semantiikka (zana, na'af)
    • Kreikan kielen semantiikka (porneia, moikheia)
  • Raamatun opetukset
Korostan vielä varmuuden vuoksi, että haureus ei ole synonyymi sanalle uskottomuus. Haureus on väärässä yhteydessä tai väärän henkilön kanssa (1. Kor. 5:1) harjoitettua seksuaalisuutta huolimatta siitä, että tähän suhteeseen sitoutuneet olisivat inhimillisesti ajateltuna uskollisia toisilleen.

Raamattu pitää haureutta raskaana rikoksena Jumalaa vastaan, joka on ehdottomasti syntiä. Kuten 5. Mooseksen kirjasta käy ilmi, vanhan liiton aikana haureudesta seurasi useimmiten kuoleman tuomio (5. Moos. 22:13-21). Sama käy ilmi myös 1. Mooseksen kirjasta ajalta ennen lain antamista:
    “Juudalle tultiin kertomaan: "Sinun miniäsi Tamar on harjoittanut haureutta ja vieläpä tullut haureudesta raskaaksi." Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi."” (1. Moos. 38:24)
Uudessa testamentissa Vanhan testamentin rangaistuksia yleensä tiukennetaan (mm. vuorisaarnassa) eivätkä seksuaaliset synnit ole poikkeus. Jeesus opetti huomattavasti ankarammin kuin Mooseksen laki nimenomaan juuri seksuaalikysymyksistä (Matt. 5:27-28, Matt. 5:31-32).

Vanhassa liitossa synneistä seurasi eriasteisia maallisia rangaistuksia (mm. kivitystuomio), jotka määriteltiin laissa, ja joiden langettaminen oli kansan vanhimpien tehtävä. Nyt uudessa liitossa tämä tuomio- ja rangaistusvalta on siirtynyt Jumalalle (Jaak. 4:12), ja synneistä ei seuraa enää maallisia rangaistuksia vaan iankaikkinen rangaistus. Nyt uuden liiton aikana haureudesta seuraa helvetin tuomio. Tästä opettavat mm. Efesolaiskirje ja Galatalaiskirje:
    “Te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.“ (Ef. 5:5)
    “Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus... joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Gal. 5:19-21)
Aviorikoksen kohdalla pätevät samat rangaistukset. Vanhassa liitossa siitä seurasi kuoleman tuomio:
    “Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava.” (3. Moos. 20:10)
Uudessa liitossa aviorikoksesta (huorin tekemisestä) julistetaan helvetin tuomio:
    “Pelkurien, epäuskoisten, saastaisten, murhaajien, huorintekijöiden, velhojen, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa.” (Ilm. 21:8)
Jeesus opettaa, että aviorikos ei ole ainoastaan se, että makaa toisen miehen naisen kanssa. Myös avioero on Jeesuksen mukaan täysverinen aviorikos!
    “Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen."” (Mark. 10:11-12)
Käsittelen avioeroa enemmän myöhemmin tekstissäni.



Sanojen merkityksestä nykykielenkäytössä

Olen selvittänyt edellä alkukielten ilmaisujen merkityksiä siksi, että Raamatun suomennoksissa käytetyt väärää seksuaalisuutta kuvaavat sanat eivät sisältönsä puolesta aukea kovin hyvin tavalliselle kadun tallaajalle. Huorin tekemisellä, haureudella, siveettömyydellä, aviorikoksella ja muulla vastaavalla ymmärretään nykyään jotain ihan muuta, kuin mitä Raamattu niillä tarkoittaa. Ne saatetaan liittää joihinkin äärimmäisiin seksuaalisiin hurjasteluihin, mutta ei mihinkään yleisesti hyväksyttyihin asioihin kuten esim. avoliittoon tai seurusteluseksiin.

Mietittäessä sellaisten Raamatun ilmausten kuin “haureus” ja “huorin tekeminen” merkitystä on huomioitava, miten nykysuomessa ihmisiin kohdistuvia nimikkeitä käytetään. Ennen vanhaan asioista puhuttiin paljon suorempaan ja selvemmin. Jos oli vienyt jotain kaveriltaan, oli rosvo. Jos oli ottanut jonkun hengiltä, oli murhamies. Jos oli maannut jonkun tytön kanssa, jonka kanssa ei ollut vielä naimisissa, oli huorintekijä.

Nykykielenkäytössä ei lyödä enää leimoja vastaavalla tavalla ihmisten otsaan. Niinpä Raamatun kielenkäyttö saattaa tuntua osin oudolta. Moni ajattelee tyyliin: "Olen ehkä joskus ottanut tussin koulun kuvaamataidon luokasta, mutta eihän se kuitenkaan minusta mitään varasta tee." Tai jos on kännipäissään tappelussa lyönyt toista tiiliskivellä päähän, ja tämä on kuollut, saatetaan ajatella: "No sehän oli vahinko. Eihän se minusta vielä murhaajaa tee." Niinpä monesti ajatellaan myös: "Ollaanhan me tyttökaverin kanssa seksiä harrastettu, mutta ei se minusta mitään huorintekijää tee."

Vastaava ajattelu näkyy myös vähemmän tekoja korostavissa ilmaisuissa kuten sanan "muukalainen" käytössä. Suomessa asuvia ulkomaalaista syntyperää olevia ihmisiä ei enää kutsuta muukalaisiksi, koska sen katsotaan olevan jotenkin liian kovaa ja eksklusiivista kieltä. Halutaan puhua mieluummin "kansainvälisistä ihmisistä" tai "siirtolaisista". Kuitenkin Raamatun kielenkäytössä muukalaisuus on varkaan, murhaajan ja huorin tekijän ohella täysin normaalia kieltä, jota käytettäessä pyritään puhumaan asioista niiden omilla nimillä ilman turhaa kainostelua ja hienotunteisuutta, jotka ovat nykyajalle kiusallisen ominaisia.

Tätä taustaa vasten tulee paremmin ymmärrettäväksi, miksi monen on niin vaikea ymmärtää, mitä haureudella ja huorin tekemisellä Raamatussa oikeasti tarkoitetaan. Aivan liian usein näille käsitteille annetaan jokin voimakkaasti nykykulttuuria ja -ajattelua mukaileva tulkinta "musta tuntuu"-periaatteella. Kun tämä ajattelu yhdistetään siihen tosiasiaan, että nyky-yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttävät seksuaaliarvot ovat huimasti liberalisoituneet viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana, ei ole kovinkaan vaikeaa käsittää, miksi monilla on ilmeisiä vaikeuksia Raamatun termien ymmärtämisessä.

"Huorin tekemiseen" ja "haureuteen" sisältyy voimakas negatiivinen sävy. Niinpä ne yleisesti yhdistetään sellaisiin asioihin, joita arvioija itse omassa arvomaailmassaan pitää väärinä seksuaalisuuden muotoina. Jos arvioijan seksuaaliarvot ovat liberaaleja, niin kuin ne hyvin usein nykysuomalaisilla ovat, ei mainituille käsitteille löydy kovinkaan helposti sijaa alkuperäisessä merkityksessään esiaviollista seksiä tarkoittavina asioina.

Raamatun teksti määrittelee kyllä sen sisällön, joka huorin tekemisellä ja haureudella on, mutta ihmiset monesti kieltäytyvät näkemästä näitä merkityksiä. Eli aina ei ole kysymys pelkästä ymmärtämättömyydestä. Perimmäisenä syynä on useimmiten haluttomuus alistua Jumalan ja hänen sanansa auktoriteetin alle, mistä seuraa Raamatun opetusten sivuuttaminen omassa elämässä. Aivan liian monet kristittyinäkin itseään pitävät ihmiset haluavat elää itse määrittelemiensä normien mukaan eivätkä Raamatun mukaan.

Tekosyynä saatetaan esittää, että esimerkiksi seksiasioita ei joidenkin mielestä selvitetä Raamatussa riittävän tarkasti ja asian sisältöä ei pureskella aina valmiiksi. Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä. Raamattu puhuu paljon väärästä seksuaalisuudesta, joten halukkaalle selvittäjälle riittää kyllä materiaalia tutkimiseen. Toisaalta on totta, että Raamatussa kaikkea ei väännetä rautalangasta tyhmille länsimaalaisille, vaan asiat kuvataan monesti seemiläisellä tavalla kielikuvin, vertauksin ja arkea lähellä olevin tavoin ymmärtää asioiden luonnetta.

Esimerkkinä seemiläisestä tavasta hahmottaa asioita voisi mainita vaikkapa sen, mitä kuoleman ymmärretään merkitsevän. Länsimaalaiset ymmärtävät sen olemassaolon lakkaamiseksi, koska ruumiin maatuminen on aistihavainnoilla todennettava asia. Seemiläiset (juutalaiset) taas ymmärtävät kuoleman käytännönläheisesti erona. Kuolema erottaa vainajan surevista omaisista. Enää ei leskivaimo voi viettää aikaa ja olla yhdessä kuolleen miehensä kanssa. Kuolema on konkreettisesti erottanut puolisot ja ystävät toisistaan. Länsimainen ajattelu on tieteellisyydessään huomattavasti kapea-alaisempaa kuin seemiläinen idän maiden ajattelutapa, jossa koko ihmiselämä on ymmärryksen tulkkina. Seemiläinen ajattelutapa tavoittaa helpommin ne ihmiselämän osa-alueet, joita ei voi puristaa tieteellisiin muotteihin.



Muutamien Raamatun kohtien tarkastelua

Aiemmin tekstissäni lainaamani Raamatun kohdat ovat jo kiistämätön osoitus siitä, että Jumala ei hyväksy minkäänlaisia avioliittoa edeltäviä seksuaalisen kanssakäymisen muotoja eikä avioliiton aikana tapahtuvia syrjähyppyjä eikä avioeroja. On kuitenkin syytä ottaa laajemmin käsittelyyn Raamatun opetuksia näistä asioista niiden käytännöllisen merkityksen takia.

Erityisesti Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille sisältää paljon seksiin liittyviä opetuksia. Käsittelen niistä lyhyesti muutamia:
    “Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6:18-20)
Paavali kehottaa kristittyjä aivan erityisesti pysymään erossa haureudesta eli esiaviollisesta seksistä, koska tällainen teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen, joka on Pyhän Hengen temppeli. Niinpä se, joka häpäisee ruumiinsa esiaviollisella seksillä, häpäisee myös Herran Henkeä, jolle ruumiimme kuuluu. “Ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten.” (1. Kor. 6:13)

Oikeasta seksuaalisuuden toteuttamisesta Paavali kirjoittaa:
    “Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa.” (1. Kor. 7:1-2)
On hyvä elää puhtaudessa ilman, että koskee naiseen seksuaalisesti. Mutta koska ihminen on taipuvainen seksuaalisiin haluihin, on Jumala asettanut avioliiton paikaksi, jossa aviopuolisot voivat toteuttaa seksuaalisuuttaan oikein ja kaikin puolin turvallisesti. Avioliiton ulkopuolella tapahtuvaa seksiä Paavali nimittää haureudeksi, jonka muistamme olevan kadottava synti (Ef. 5:5, Gal. 5:19-21), ja juuri haureuden välttämiseksi Paavali suosittaa avioliittoa.

Paavali kirjoittaa samasta asiasta Tessalonikin seurakunnalle. Tosin tällä kertaa hän korostaa, että vaikka haureuden karttamiseksi on hyvä mennä naimisiin, ei ole kuitenkaan hyvä, jos solmii avioliiton pelkästään sillä motiivilla, että pääsee toteuttamaan seksuaalisuuttaan.
    “Jumalan tahto on, että olette elämässänne pyhiä ja kartatte haureutta, että kukin teistä ottaa itselleen vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa kuten pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa.” (1. Tess. 4:3-5)
On tärkeää, että ei hyppää suinpäin avioliittoon vaan tutustuu rauhassa tyttö-/poikaystäväänsä, sillä hätiköinti ei anna kestävää pohjaa liitolle. Silti Raamattu opettaa, että jos kokee vastustamatonta halua seurustelukumppaniaan kohtaan, on parempi mennä naimisiin kuin sortua haureuteen (1. Kor. 7:9). Jos siis asiat ovat menneet siihen pisteeseen, että halu on aivan vastustamatonta, kannattaa mieluummin astua avioliittoon kuin langeta vakavaan syntiin harrastamalla esiaviollista seksiä.

En näe ongelmaa vielä siinä, että kokee seksuaalista vetoa tyttöystäväänsä, sillä se on ihan luonnollista, mutta on väärin, jos asiat päästää lipumaan himon asteelle. Himossa nimenomaan ollaan heittäydytty pois terveestä itsekontrollista kaikkinaiseen sopimattomuuteen. Himossa halusta on tullut vastustamatonta. Himon käytännön toteutuminen on vain ajan ja olosuhteiden kysymys. Matka himosta itse tekoon on hyvin lyhyt.
    “Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.” (Kol. 3:5)
Haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus toteutuvat kaikki sellaisessa seksuaalisuudessa, jossa ei kunnioiteta Jumalan sanan säädöstä avioliittoon astumisesta neitsyenä. Kun vaimoa ei enää oteta "pyhyydessä ja kunniassa", ollaan luovuttu Jumalan tahdosta. Antaessaan himolle vallan ruumiissaan, ihminen sortuu esiaviolliseen seksiin hyvin helposti. Myös Vanhassa testamentissa himon painotetaan olevan se tekijä, joka houkuttelee esiaviolliseen seksiin:
    “Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen.” (4. Moos. 15:39)
Ihminen tarvitsee usein konkreettisia asioita ja merkkejä, joihin hän voi mielessään ankkuroida abstraktit ajatukset. Siksi viitan tupsut muistuttivat vanhan liiton uskovia Herran käskyistä ja erityisesti siitä, että he eivät seuraisi silmien ja sydämen himoja vaan pidättäytyisivät.

Paavali opettaa oikeasta seksuaalisuudesta 1. Korinttilaiskirjeessä seuraavaa:
    “Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.” (1. Kor. 7:3-5)
Miehellä ja naisella on avioliitossa seksuaalinen velvollisuus toisiaan kohtaan. On Jumalan tarkoitus, että seksi kuuluu avioliittoon. Se on avioliitossa hyvä ja kaunis asia. Huonona asiana Paavali kuitenkin esittää sen, että liian pitkäaikainen seksistä pidättäytyminen avioliitossa tekee tilaa Saatanan vaikuttamille synnin kiusauksille.

Siltä varalta, että joku suhtautuu kevytmielisesti tai yliolkaisesti esiaviollisen seksin syntiin, Paavali muistuttaa Jumalan ankarasta tuomiosta, joka kohdistuu kaikkiin seksuaalisten syntien ja muiden vääryyksien tekijöihin:
    “Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole haureuden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.” (1. Kor. 6:9-10)
Tästä kohdasta käy yksiselitteisesti ilmi, että ne jotka syyllistyvät esiaviolliseen seksiin (haureus, zana, porneia) tai avioeroon (aviorikos, na'af, moikheia), joutuvat kadotukseen. He eivät pääse sisälle taivasten valtakuntaan, vaan Jeesus hylkää ja tuomitsee heidät: “Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.” (Matt. 25:41) Tämä saattaa kuulostaa hurjalta, mutta emme voi muuttaa Jumalan sanoja toisiksi. Hänellä on oikeus päättää oikeasta ja väärästä, elämästä ja kuolemasta. Katuva saa kyllä armon, mutta se, joka ei tunnusta tekoaan synniksi vaan katsoo oikeudekseen elää siinä, ei voi omistaa anteeksiantamusta.

Aiheeseen liittyen joku saattaa kysyä:
    “Miten minun tulisi toimia, kun koen vastustamatonta seksuaalista halua tyttöystävääni kohtaan? En haluaisi pidättäytyä seksuaalisesta kanssakäymisestä hänen kanssaan, mutta en haluaisi myöskään joutua helvettiin esiaviollisen seksin takia.”
Vastauksena tällaiseen kysymykseen Paavali toteaa:
    “Elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa tulessa.” (1. Kor. 7:9)
Eli jos ei jaksa hillitä halujaan, on parempi mennä naimisiin tyttöystävänsä kanssa kuin alkaa harrastaa esiaviollista seksiä ja sen takia palaa helvetin tulessa. Jumala on tarkoittanut seksin vain ja ainoastaan avioliittoon. Muu seksi on syntiä.

Huom!
    Vuoden 1992 raamatunkäännös tekee mielestäni räikeän käännösvirheen <1. Kor. 7:9>:n tapauksessa puhuessaan “himon tulesta”. Kreikankielisen alkutekstin mukaan kyseinen kohta menee translitteroituna seuraavasti: “Ei de uuk egkrateuontai, gameesatoosan, kreitton gar estin gameesai ee pyruusthai.” Sanatarkka suomennos on: “Mutta jos eivät voi hillitä, avioitukoot, sillä on parempi avioitua kuin palaa.” Eli tässä puhutaan pelkästään tulesta, ei mistään “himon tulesta”, niin kuin uusi käännös sanoo. Himo-sanaa ei löydy yhdestäkään tunnetusta vanhasta käsikirjoituksesta. Toisin sanoen, uuden käännöksen ilmaisu “himon tulessa” on pelkkä liberaaliteologinen tulkinta! Alkuteksti ei sellaista tunne.

 Siitä, miten seksuaalisissa synneissä eläviin on suhtauduttava, Paavali kirjoittaa:
    “Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1. Kor. 5:9-13)
Tässä kohdin sana porneia on käännetty sanalla “siveettömyys”. Siveettömyys saattaa sanana herättää nykysuomalaisessa jos jonkinlaisia mielleyhtymiä, mutta jälleen kerran ei ole kysymys mistään muusta kuin haureudesta eli esiaviollisesta seksistä, joka on selkein suomennos porneialle.

Emme siis saa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka sanovat olevansa uskovia, mutta silti elävät esimerkiksi avoliitossa tai harrastavat seksiä kihloissa ollessaan tai muuten vaan seurustellessaan. Tällaisten ihmisten tuomitseminen (eli rangaistuksen langettaminen) kuuluu seurakunnan tehtäviin. Seurakuntakuri vaatii, että jos synnintekijä (tässä tapauksessa esiaviollisen seksin harjoittaja) ei nuhtelusta huolimatta tee parannusta, on hänet erotettava seurakuntayhteydestä.
    “Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.” (Matt. 18:15-17)
    “Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta... Ja te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra ja erottaa joukostanne mies, joka on syyllistynyt tuollaiseen... Tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.” (1. Kor. 5:1-5)
Raamattu painottaa monesti varsin voimakkain sanakääntein eroa entisen syntielämän ja nykyisen pyhän elämän välillä. Olen monesti kauhistuneena kuunnellut sellaista hengellistä opetusta, jossa uskovan ja uskosta osattoman välillä ei nähdä synnin tekemisessä mitään eroa. Sanotaan, että molemmat ovat ihan samalla tavalla syntisiä. Tämä ei ole Raamatun mukaista!

Hyvällä säkällä saatetaan puolihuolimattomasti sanoa, että uskovat ovat armahdettuja syntisiä ja uskosta osattomat vain syntisiä, mutta tämänkään eron merkitystä ei yleensä tarkemmin selvitetä. Tämä ero on tärkeä, mutta Raamatun mukaan ei lainkaan ainoa! Uskova ihminen, joka on todellisesti uudestisyntynyt, on ristiinnaulinnut vanhan syntisen luontonsa himoineen ja haluineen (Gal. 5:24). Hän on moraalisesti ja siveellisesti uudistunut persoonallisuus. Paavali usein varoittaa uskovia elämästä vanhan luonnon mukaisesti. Muun muassa Efesolaiskirjeessä hän kirjoittaa:
    “Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat! Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä, heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita. Heidän tuntonsa on turtunut, ja he ovat heittäytyneet irstailuihin sekä kaikenlaiseen saastaisuuteen ja ahneuteen. Mutta teille ei ole Kristuksesta tällaista opetettu, jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on. Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4:17-24)
Galatalaiskirjeessä Paavali korostaa kristityn vapautta laista. Laki ei voi meitä pelastaa eikä vanhurskauttaa. Kristus on meidän vanhurskautemme uskon kautta. Jotkut ovat kuitenkin vääntäneet kieroon tämän opetuksen ja väittävät, että vapaus laista tarkoittaisi vapautta elää synnissä. Tällaista opetusta Paavali ei tunne vaan hän nimenomaan korostaa Roomalaiskirjeessä:
    “Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.” (Room. 8:8-9)
    “Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.” (Room. 8:12-13)
Korinttin seurakunnassa oli kristittyinä itseään pitäviä ihmisiä, jotka vielä elivät synnissä vanhan luontonsa mukaan. Näiden ihmisten loppu on kauhea. Tällaisia ihmisiä esiintyy valitettavasti paljon myös nykysuomessa. Paavali kirjoittaa:
    “Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.” (1. Kor. 3:1-3)
Mitä tämä vanhan luonnon hylkääminen ja Hengen mukaan pyhyydessä vaeltaminen merkitsee seksiasioissa? Tästä Raamattu opettaa seuraavaa:
    “Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa.” (1. Tess. 4:4-5)
Eli emme saa antaa ruumistamme himojen ja kiihkon valtaan niin kuin pakanat. Meidän on pidettävä aviovuode kaikin tavoin puhtaana. Emme saa häpäistä sitä esiaviollisella seksillä (haureus) emmekä syrjähypyillä tai avioeroilla (aviorikos).
    “Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee haureelliset ja avionrikkojat.” (Hepr. 13:4)
Yllä oleva heprealaiskirjeen kohta puhuu molemmista väärän seksuaalisuuden muodoista: esiaviollisesta ja aviollisesta. Ennen avioliittoa harjoitettu seksi likaa ja häpäisee aviovuodetta. Saman asian saavat aikaan avioero ja syrjähypyt. Jotta asian oikea vakavuus tulisi esille, Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa, että Jumala ankarasti tuomitsee kaikki esiaviollista seksiä harrastavat ja avionrikkojat.



Avoliitto

Avoliitto tarkoittaa sellaista suhdetta, jossa seurusteleva pari on muuttanut yhteen asumaan, vaikka eivät ole naimisissa keskenään. Tämä yhteiselämän muoto on laajasti yleistynyt viime aikoina. Jopa jotkut uskovina itseään pitävät ovat muuttaneet avoliittoon kihlauduttuaan tai muuten vaan. Silti hekään eivät voi välttää Jumalan tuomiota, mikäli eivät taivu katumukseen ja parannukseen.

Raamatun mukaan avoliitto ei ole mitään muuta kuin esiaviollisen suhteen jatkamista. Siten se on todella syntiä, rikos Jumalaa vastaan. Sillä ei ole mitään väliä, harrastetaanko esiaviollista seksiä yhteisessä kämpässä vai jomman kumman osapuolen luona. Molemmissa tapauksissa syyllistytään haureuteen. Jumala tuomitsee avoliitossa elävät yhtä ankarasti kuin muuten vaan seurusteltaessa seksiä harrastavat ihmiset.

Avoliitosta puhuvia kohtia on Raamatussa ainakin kolme kappaletta. Yksi näistä on Johanneksen evankeliumin 4. luvussa, jossa Jeesus tapaa samarialaisen naisen:
    “Jeesus sanoi hänelle: 'Mene hakemaan miehesikin tänne.' 'Ei minulla ole miestä', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.'” (Joh. 4:16-18)
Jeesus tekee tässä selvän rajauksen siihen, että yhdessä asuminen miesystävän kanssa ei ole sama asia kuin avioliitto. Jeesus sanoo, että naisen elämänkumppani ei ole tämän todellinen aviomies. Näin Jeesus osoittaa, että avioliittoa ei synny siitä, että harrastetaan seksiä jonkun kanssa, eikä edes siitä, että muutetaan miesystävän kanssa kimppaan. Sen tekee vain julkinen avioliiton solmiminen. Niinpä kaikki avoliitot ja muut esiaviolliset suhteet ovat yksiselitteisesti haureutta ja syntiä.

Toinen avoliittokohta löytyy 1. Korinttilaiskirjeestä:
    “Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa.” (1. Kor. 7:1-2)
Paavali puhuu tässä jakeessa paitsi yleisesti esiaviollisesta seksistä ja tämän vakavan synnin välttämisestä myös yleensä yhdessä elämisestä (=asumisesta). On Jumalan tahdon mukaista, että yhdessä eläminen (=asuminen) aloitetaan vasta avioliitossa -- muussa tapauksessa sorrutaan haureuden syntiin.

Kolmas kohta on 1. Mooseksen kirjassa:
    “Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttäriä. Ja Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa. Ja hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä. Ja Sikem puhui isällensä Hamorille sanoen: "Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi."” (1. Moos. 34:1-4)
Selvästi siis Raamatusta havaitaan, että maattu nainen, siitä huolimatta, että häntä rakastetaan sydämen kiintymyksellä ja että hän asuu miehen luona, ei ole miehen vaimo ennen kuin avioliitto on solmittu ja omistussuhde on muuttunut. Sikem sai häpeällisestä teostaan hirvittävän rangaistuksen:
    “Myöskin Hamorin ja hänen poikansa Sikemin he tappoivat miekan terällä, ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois.” (1. Moos. 34:26)
Jotkut ihmiset saattavat ajatella, että kokeilumielessä aloitettu avoliitto ei ole oikein, mutta että kihlauduttaessa aloitettu olisi. Tässä ei kuitenkaan ole mitään järkeä. Jumala ei tippaakaan välitä siitä, mitä suunnitelmia ihmiset ovat tehneet mahdollisen tulevaisuutensa suhteen. Vain sillä on väliä, mitä tällä hetkellä tehdään, ollaanko naimisissa seksiä harrastettaessa vai ei, ja jos ei olla, niin syntiä tehdään. Kihlaus ei ole avioliitto! Se on Raamatun mukaan vain lupaus avioliitosta. Se ei oikeuta vielä yhteenkään sellaiseen asiaan, johon avioliitto oikeuttaa. Kihlauduttaessa kun ei vielä olla aviossa. Kihloissa harrastettava seksi on avioliiton häpäisyä ja esiaviollista seksiä selvimmillään.

Raamatun hyvin selkeä ja yksiselitteinen linja on, että kihloissa oltaessa ei vielä kosketa toiseen osapuoleen seksuaalisesti. Tämän menettelyn kohtaamme monessa eri Raamatun tekstissä. Maria ja Joosef olivat kihloissa Marian tullessa raskaaksi, mutta Joosef tiesi, että syntyvä lapsi ei voi olla hänen, koska sukupuoliyhteys kihloissa oltaessa ei ollut Jumalan lain mukaan sallittua.
    “Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.” (Matt. 1:18-19)
Joelin kirjassa kuolleen sulhasen morsianta sanotaan yksiselitteisesti neitsyeksi eli naiseksi, johon kukaan mies ei ole vielä yhtynyt. Tämä oli täysin luonnollista, koska kihloissa oltaessa harrastettu seksi on esiaviollista seksiä selvimmillään.
    “Valita kuin neitsyt, joka suruvaatteissa itkee nuorena kuollutta sulhastaan.” (Joel 1:8)
Oli avioliiton häpäisyä, jos puolisot eivät olleet neitsyitä avioliittoon astuessaan. Niinpä kihloissa harrastettava seksi oli aivan yhtä tuomittavaa ja aivan yhtä paljon syntiä kuin mikä tahansa muukin esiaviollinen seksi.
    “Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen.” (2. Kor. 11:2)


Esiaviollinen seksi ja pahat henkivallat

Kun Raamattu puhuu viettelyksistä, se ilmaisee niiden alkuperäksi kaksi lähdettä: perisynti ja perkele. Perisyntisen luonnon kiusauksista Raamattu opettaa seuraavaa:
    “Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” (Matt. 26:41)
    “Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; meidän ei pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.” (Room. 8:12-13)
    “Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat” (Mark. 7:21)
Perkeleen aikaansaamista kiusauksista opetetaan:
    “Ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.” (2. Tim. 2:25-26)
    “Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa.” (Ef. 4:26-27)
    “Se, joka syntiä tekee, on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti.” (1. Joh. 3:8)
    “Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.” (Ef. 6:11)
Ihmisen syntisen luonnon kiusauksista ollaan pääsääntöisesti paremmin selvillä kuin pahojen henkivaltojen toiminnasta. Siksi on tarpeen puhua siitä, mitä Saatana pyrkii tekemään ihmisten elämässä. Saatanan tarkoitus on eksyttää ihmisiä siten, että nämä etääntyisivät kauas Jumalan tiestä eivätkä tekisi Jumalan tahtoa. Saatana pyrkii johdattamaan ihmiset kadotukseen. Hänen pääasiallisia menetelmiään ovat harhaopit, luopumus Raamatun auktoriteetista, synti, moraalittomuus ja epäusko.

Saatana ei kuitenkaan halua kohdata ihmisiä omana itsenään, koska silloin ihminen pelästyisi ja tajuaisi, että on kyse pahuudesta. Niinpä “Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi” (2. Kor. 11:14), jotta hän saisi vapaammat kädet toimia ihmisten elämässä eksyttäen heitä. Erityisesti rakkaus ja suvaitsevaisuus ovat Saatanan lempiverhoja, joihin hän pyrkii kätkeytymään. Kun häntä yritetään paljastaa, hän alkaa ruikuttaa ja puhua rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta. Tämä on erityisesti totta homoseksuaalisuudesta puhuttaessa.

Toinen erityinen tapa, jolla Saatana koittaa johtaa ihmisiä harhaan, on uskotteleminen ihmisille, että Jumalan tahdon eli Raamatun sanan noudattamisesta seuraisi jotain negatiivista. Saatana haluaa, että ihminen uskoisi tietävänsä Jumalaa paremmin, mikä on ihmiselle hyväksi. Kyseessä on sama kiusaus kuin paratiisissa lankeemuksen yhteydessä (1. Moos. 3:1-6). Raamatusta tiedämme, että ihmisen kyky ymmärtää hyvää on turmeltunut syntiinlankeemuksessa emmekä siten tiedä todellisesti edes sitä, mikä on hyvää itsellemme, saati toisille. Siksi meidän on luotettava siihen, että Jumala tietää tämän asian paremmin kuin me.

Saatana käytti väärin Jumalan sanaa myös kiusatessaan Jeesusta erämaassa (Matt. 4:1-11). Samoin hän toimii yhä tänä päivänä. Hän pyrkii tekemään tyhjäksi lain ja evankeliumin julistuksen vaientamalla lain saarnan ja vääristämällä evankeliumin saarnan. Hän syyttää Jumalan lakia esillä pitäviä julistajia tuomitsemisesta, lakihenkisyydestä ja ahdasmielisyydestä, pyrkii uskottelemaan, että lakia ei saisi julistaa, koska ihmiset muka tietäisivät sen itsestään tai koska ihmiset olisivat niin rikkinäisiä. Jos ihminen on sisäistänyt Raamatun sanoman hyvin, hän ymmärtää tällaiset valheet Jumalan tahdon vastaisiksi eksytyksiksi. Ongelma vain on, että Raamattu ei enää tunnu merkitsevän edes uskovina itseään pitäville ihmisille kovinkaan paljoa. Raamatun kanta on kuitenkin selvä. Jeesus käski selvin sanoin julistaa sekä lakia että evankeliumia (Luuk. 24:47-48).

Hyvin yleinen taktiikka, joka Saatanalla on hengellisessä sodassa, on pyrkimys tehdä raamatullinen usko ja näkökulma naurettavaksi. Saatana pyrkii vääristämään sen kuvan, joka ihmisillä on raamatullisista opeista ja uskovista. Esimerkiksi helvetistä varoittavat uskovat Saatana pyrkii näyttämään ihmisille "kiihkouskovaisina", "häiriintyneinä" tai muuten vaan "helvetillä pelottelijoina". Valitettavan moni kristittykin on niellyt tämän Saatanan valheen ja vaikenee kokonaan helvetistä, mikä on suunnaton vahinko Jumalan asialle! Kun helvetistä ei tarvitse kantaa huolta, ei ajallisella elämällä ole kovin paljoa merkitystä: Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan! On hyvä muistaa, että esimerkiksi Jeesus puhui helvetistä selvästi enemmän kuin taivaasta, ja Uusi testamentti puhuu helvetistä paljon enemmän kuin Vanha testamentti.

Vielä eräs asia, jolla Saatana hyökkää erityisesti hengellisen työn tekijöitä ja julistajia vastaan, on itsesensuurin kylväminen sydämiin. Tavalla tai toisella Saatana pyrkii vaientamaan julistajat siten, että nämä puhuisivat ihmisten korvasyyhyyn, vain sitä mitä kuulijat haluavatkin kuulla (2. Tim. 4:1-4), mikä ei loukkaisi ketään, mikä olisi väritöntä, hajutonta ja mautonta. On suunnaton kiusaus vaieta niistä asioista, jotka nostattavat tunteita tai erimielisyyttä. On aktiivisesti vastustettava Saatanan vaientamisyrityksiä ja pidettävä tiukasti kiinni Raamatun sanasta aivan erityisesti niissä kysymyksissä, joissa maailma ja raamatullinen kristinusko ovat etääntyneet kauimmaksi toisistaan kuten esiaviollinen seksi, avoliitto, avioero, naispappeus, homous, abortti, alkoholin humalajuominen jne. Jos vaikenisimme niistä kysymyksistä, jotka mahdollisesti loukkaavat ihmisiä, ja puhuisimme vain sitä, mistä he ovat jo valmiiksi samaa mieltä, meillä ei olisi mitään sellaista uutta annettavaa ihmisille, mitä heillä ei jo entuudestaan ole. Tekisimme hengellisen julistuksen tarpeettomaksi.

Sen lisäksi, että Saatana pyrkii valehtelemaan ihmisille, hän pyrkii houkuttelemaan nämä lankeemuksiin. Koska Saatana tietää, että seksuaalisuus on alue, jossa ihminen on haavoittuvainen, hän pyrkii houkuttamaan ihmiset lankeemuksiin juuri tällä alueella. Se, että ihmiset harrastavat esiaviollista seksiä seurusteltaessa, kihloissa tai avoliitossa, on Saatanan työtä puhtaimmillaan. Saatana on hyvin tietoinen siitä, että esiaviollinen seksi vie kohti uskon elämän tuhoa ja siten kadotusta.

Raamatun mukaan Saatana on lähettänyt maailmaan monia riivaajahenkiä (Ilm. 16:13-15), jotka pyrkivät sitomaan ihmisiä himon ja seksuaalisten viettelysten kahleilla. Nämä riivaajahenget pyrkivät vaikuttamaan televisio-ohjelmiin, mainoksiin, yleiseen mielipiteeseen, yhteiskunnassa tehtäviin päätöksiin ja ihmisten arjessa tekemiin ratkaisuihin. Lopun aikoina tämä pahan toiminta vain kiihtyy entisestään ja Saatana kiristää otettaan maailmasta, "sillä hän tietää, että hänellä on vähän aikaa" (Ilm. 12:12). Raamattu tuntee nämä pimeiden henkivaltojen eksytykset. Hoosean kirjassa niistä kirjoitetaan:
    “Haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa.” (Hoos. 4:12)
Haureuden henki on eräs Saatanan demoniruhtinaista, joka pyrkii orjuuttamaan ja sitomaan ihmiset himon kahleilla, viemään heidät lopulta kadotukseen. Myös uskovat tai uskoviksi itseään kutsuvat voivat aivan hyvin joutua Haureuden hengen sitomiksi. Jeesus puhuu tästä Johanneksen evankeliumissa:
    “Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen himojaan te tahdotte noudattaa.” (Joh. 8:44)
Joka noudattaa Haureuden hengen himoja, tunnustaa teoillaan Saatanan isäkseen. Tästä puhutaan myös 1. Johanneksen kirjeessä:
    “Joka tekee syntiä, on Perkeleestä, sillä Perkele on tehnyt syntiä alusta asti.” (1. Joh. 3:8)
    “Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Perkeleen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta.” (1. Joh. 3:10)
Samoin Pietari varoittaa:
    “Minä kehotan teitä pysymään erossa tämän maailman himoista, jotka sotivat sielua vastaan.” (1. Piet. 2:11)
Pietari kehottaa uskovia myös hylkäämään entisen syntisen elämäntapansa ja elämään puhtaudessa niin kuin Herran pyhien sopii:
    “Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (1. Piet. 1:14-16)
Meidät on siis kutsuttu elämään pyhää elämää Herrassa, ei saastaista elämää Perkeleessä. Ennen uskoon tuloamme olimme usein tietämättömiä Herran tahdosta, mutta nyt kun olemme Raamatun sanasta oppineet tuntemaan Jumalan tien, olemme luopuneet “pimeyden hedelmättömistä teoista” (Ef. 5:11-12), ja elämme erossa esiaviollisesta seksistä ja muista Perkeleestä lähtöisin olevista synneistä. Tästä kirjoitetaan Apostolien teoissa:
    “Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: Hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.” (Apt. 17:30)
Jeesus esittää kylväjävertauksessa neljä ihmisryhmää, joista kolme luopui uskosta. Eräs näistä ihmisryhmistä oli “ohdakkeiden joukkoon kylvetyt siemenet”:
    “Ohdakkeiden joukkoon kylvetyt tarkoittavat niitä, jotka kuulevat sanaa, mutta maailman huolet, rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät heissä valtaan ja tukahduttavat sanan, eikä se tuota satoa.” (Mark. 4:18-19)
Näiden ihmisten kohdalla usko kyllä syntyi sanan siemenestä, mutta himot pääsivät valtaan ja tukahduttivat sanan. Tämä on juuri Perkeleen työtä. Hän pyrkii sitomaan uskovat ihmiset seksuaalisilla ja muilla himoilla, jotta himot tukahduttaisivat sanan. Seurauksena on luopumus Raamatun sanan auktoriteetista ja tämän luonnollisena seurauksena on sanan sammuminen myös sydämestä, mikä merkitsee johdonmukaisesti uskosta luopumista ja kadotusta. Niinpä Raamattu ei turhaan varoita seksuaalisista himoista ja muista vastaavista:
    “Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten.” (1. Piet. 4:1-2)
    “Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa” (1. Piet. 4:3)
    “Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan. Mutta he joutuvat tekemään tilin hänelle, joka on valmiina tuomitsemaan elävät ja kuolleet.” (1. Piet. 4:4-5)
    “Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia” (Tiit. 3:3)
    “Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle.” (Room. 7:5)
    “Synti ei saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja.” (Room. 6:12)
    “Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” (Gal. 5:24-25)
Jos nuoripari miettii, muuttaako yhteen ennen naimisiin menoa, ennen hääpäivää, on selvää, että tämä ajatus ei voi olla Jumalasta. Se on vakava eksytys, joka on lähtöisin Perkeleestä, valheen isästä. Nimittäin juuri Perkele on se, joka pyrkii kuiskuttelemaan korvaan: “Eihän tuo nyt niin kauheaa ole, sillä kaikkihan niin nykyään tekevät. Eihän Raamattukaan siitä mitään puhu. Ei Jumala voi siitä rangaista, sillä hänhän on rakkaus. Jne, jne.” Jumala kuitenkin selvästi osoittaa Raamatussa kaikki tällaiset Perkeleen puheet ontoiksi valheiksi:
    “Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee haureelliset ja avionrikkojat.” (Hepr. 13:4)
    “Pelkurien, epäuskoisten, saastaisten, murhaajien, huorintekijöiden, velhojen, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa.” (Ilm. 21:8)
    “Elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa tulessa.” (1. Kor. 7:9)
    “Älkää mukautuko tämän maailman menoon” (Room. 12:2)


Yleisiä harhakäsityksiä

Ne ihmiset, jotka eivät halua alistua Raamatun auktoriteetin alaisuuteen, mutta joilla on kuitenkin jonkinlainen kristillinen viitekehys elämässään, lukevat Raamattua etsien sieltä porsaanreikiä omille mieltymyksilleen ja moraalittomuuksilleen. Niinpä olen usein kuullut kaikenlaisia kummallisia selityksiä sille, miksi esiaviollinen seksi ei olisi väärin. Seuraavassa on lueteltu muutamia yleisimpiä kuulemiani harhakäsityksiä. Olen myös vastannut niihin osoittaen niiden onttouden ja perättömyyden.

(Väitteet ovat lainausmerkeissä, ja vastaukseni on sisennettynä.)


“Raamattu on aika- ja kulttuurisidonnainen. Eivät sen ohjeet ole enää nykykristittyjä velvoittavia. Siten esiaviollisessa seksissäkään ei voi olla mitään väärää.”
    Tähän voin vastata Raamatulla itsellään. Jeesus sanoi suoraan: "Raamattu ei voi raueta tyhjiin." (Joh. 10:35) Raamattu on ja pysyy voimassa ikuisesti. Jeesus puhuu tästä myös toisaalla: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." (Matt. 24:35) Hän myös tähdensi, että Raamatun sana on ehdottomasti paikkansa pitävä: "Sinun sanasi on totuus." (Joh. 17:17) Sama asia käy ilmi Psalmeista: "Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti." (Ps. 119:160) Roomalaiskirjeessä painotetaan: "Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi." (Room. 15:4) Ensimmäinen Pietarin kirje todistaa: "Herran sana pysyy iankaikkisesti!" (1. Piet. 1:25)

    Koko Raamattu on siis totta (Joh. 17:17) (Ps. 119:160), se koskee kaikkia aikoja ja on voimassa ikuisesti (Matt. 24:35) (1. Piet. 1:25), se ei ole aikasidonnainen (Joh. 10:35) ja se on kokonaisuudessaan tarkoitettu meille (Room. 15:4).

“Paavali kirjoitti vain oman mielipiteensä, ei Jumalan ilmoitusta. Siten Paavalin seksuaaliopetusta ei tarvitse noudattaa.”
    Taaskin vastaan Raamatulla itsellään. Paavali painotti, että hän ei ole saanut kirjeidensä sanomaa ihmisiltä eikä kukaan ole sitä hänelle opettanut, vaan Jeesus itse on sen hänelle ilmoittanut: “Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal. 1:11-12)

    Kaikki käskyt ja opetukset, joita Paavalin kirjeissä on, ovat Jeesuksen käskyjä ja opetuksia, eivät Paavalin omia. Paavali vain välittää Jeesuksen käskyt kirjeissään seurakunnille, koska Jeesus on jo taivaassa: “Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä!” (1. Tess. 4:2-3)

    On kautta linjan selvää, että Paavali ei missään tapauksessa kirjoittanut omiaan vaan vain sen, minkä hän sai Jumalalta! Ja jos ajatellaan esiaviollista seksiä, niin se on kyllä kielletty päivänselvästi myös muissa Uuden testamentin kirjeissä, evankeliumeissa ja Vanhassa testamentissa -- ei ainoastaan Paavalin kirjeissä.

“Vanha testamentti ei ole enää pätevä, joten voimme hylätä sen seksiopetukset.”
    Miksi yhtäkkiä jokin osa Raamatusta lakkaisi olemasta voimassa? Kyllä Vanha testamentti on aivan yhtä pätevä ja yhtä hyvin voimassa kuin Uusi testamenttikin, sillä Uusi testamentti hyväksyy täysin Vanhan testamentin auktoriteetin, ja Jeesus perusti kaiken opetuksensa “kirjoituksiin” eli juuri Vanhaan testamenttiin. Jeesus ja apostolit eivät hylänneet Vanhaa testamenttia vaan pitivät sitä ehdottomana auktoriteettinaan. Miksi me yhtäkkiä tekisimme toisin?

    Raamattu itse puhuu siitä, että koko Jumalan sana, koko Raamattu, on kaikilta osin totta ja voimassa ikuisesti: "Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti." (Ps. 119:160) "Herra, sinun sanasi on ikuinen. Sen luja perusta on taivaassa. Polvesta polveen pysyy totuutesi." (Ps. 119:89-90)

    Jotkut juutalaiset epäilivät, että Jeesus olisi tullut kumoamaan “lain ja profeetat”, mikä viittaa Raamatun kielenkäytössä nimenomaan Vanhaan testamenttiin. Tällaisen epäilyksen Jeesus osoitti täysin perättömäksi sanomalla, että hän ei missään tapauksessa kumoa mitään Vanhasta testamentista, ei edes kaikkein pienintä piirtoa sieltä:

      “Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.” (Matt. 5:17-19)

    Seksiopetuksesta puhuttaessa on syytä huomata, että Uusi testamentti opettaa siitä paljon tiukemmin kuin Vanha testamentti. Esimerkiksi vuorisaarnassa Jeesus tekee selviä tiukennuksia Mooseksen lain seksiopetukseen (Matt. 5:27-28, Matt. 5:31-32).

“Jeesus tuli vapauttamaan meidät Vanhan testamentin tiukkapipoisista säädöksistä ja lain käskyistä.”
    Tämä ei ole Jeesuksen opetuksen mukaista. Jeesus nimenomaan painotti, että hän ei ole tullut kumoamaan lakia eikä profeettoja. Jeesus tuli täyttämään lain, mikä tarkoittaa että Jeesus noudatti sitä täydellisesti ollen siten Isän edessä täysin kelvollinen. Yksikään meistä ihmisistä ei voi täyttää koko lakia, koska olemme syntisiä, joten Jeesus täytti sen puolestamme ja hankki siten meille pelastuksen ja kelvollisuuden Isän edessä.

      “Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.” (Matt. 5:17-19)

    Se, että “Kristus on lain loppu” (Room. 10:4), ei tarkoita, että laki olisi kumottu. Jeesus on kyllä lain loppu pelastustienä, mutta ei siten, että lain vaatimat teot olisivat vanhassa liitossakaan olleet pelastuksen ehtona. Kyllä vanhassakin liitossa pelastus tuli uskosta, ei lain teoista. Ero on siinä, että Mooseksen laissa määritellyt uhrit olivat ainoa mahdollisuus syntien anteeksisaamiseen ja siten pelastukseen. Tässä mielessä laki oli pelastustie. Tosin tässäkin tarvittiin uskoa. Se, joka uhrasi, mutta ei uskonut, ei saanut syntejään anteeksi (Jes. 66:3-4). Nyt uudessa liitossa Jeesus on antanut itsensä kertakaikkiseksi täydelliseksi uhriksi, joten vanhan liiton uhrit ovat menettäneet merkityksensä. Enää ei tarvita temppeliuhreja, koska Jeesus on uhrattu.

    On huomattava, että vaikka Jeesus ei noudattanut fariseusten ruoka- ja sapattisäädöksiä, hän silti noudatti lakia: “Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin” (Joh. 8:46) Jeesus kumosi fariseusten perinnäissäädökset, joita muun muassa Talmud on nykyisin pullollaan. Fariseusten uskonto oli ajautunut sivuun siitä, mitä se vanhassa Israelissa Mooseksen lain mukaan oli. Jeesus palautti juutalaisen uskon niille raiteille, joille se alunperinkin kuului. Hän ei kumonnut vanhan Israelin uskoa vaan farisealaisuuden uskonnollisuuden. Fariseukset noudattivat lakia ulkoisesti mutta eivät sisäisesti. Heidän sydämensä oli kaukana Herran tiestä. Tällaisen uskonnollisuuden Jeesus tuli kumoamaan, ei lakia.

      “Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan. Me vahvistamme lain.” (Room. 3:31)

“Mooseksen laki ei ole enää pätevä.”
    Yleensä tällaisen väitteen esittäjä ei ole perillä Jumalan liittoajattelusta, jota määrittää vanhan liiton vaihtuminen uuteen liittoon, mikä puolestaan määrää suhteemme Mooseksen lakiin. Tällainen ihminen haluaa usein hylätä Raamatusta sellaisia kohtia, jotka eivät miellytä häntä. Niinpä ongelma ei ole siinä, että häneltä puuttuisi tietoa liittoteologiasta, vaikka varmasti sitäkin puuttuu, vaan ongelmana on halu olla alistumatta Raamatun ehdottoman auktoriteetin alaisuuteen. Niinpä yllä olevat perusteluni Vanhasta testamentista ja Paavalin kirjeistä lienevät paremmin paikallaan.

    Haluan kuitenkin selvittää tätä kysymystä myös laajemmin siltä varalta, että jollekulle kysymys Mooseksen laista olisikin oikeasti tiedollinen ongelma. Laiskalle lukijalle kerron, että Jerusalemin kokouksessa (Apt. 15:1-35) apostolit ja Pyhä Henki velvoittivat uuden liiton uskovia -- niin juutalaisia kuin pakanoita -- noudattamaan Mooseksen lain haureussäädöksiä. Toisin sanoen väärään seksuaalisuuteen lain muuttuminen ei vaikuta mitenkään!

    Pitempi vastaus: “Millä tavoin liiton vaihtuminen vaikutti suhteeseemme Mooseksen lakiin?”

“Mutta Raamattuhan on vain ihmisten kirjoittama...”
    Raamattu on kyllä teknisesti ottaen ihmisten kirjoittama, mutta Raamatun kirjoittajat ovat saaneet sanomansa Jumalalta. Ihmiset ovat kirjoittaneet ylös sen, minkä Jumala on heille puhunut. Ihmiset ovat vain Raamatun kirjoittajia. Jumala sen sijaan on Raamatun varsinainen tekijä. "Men are the writers, God is the author." Raamattu ei siten ole mikään kokoelma ihmisten mielipiteitä vaan Jumalan ilmoitus, jossa Jumalan tahto on ilmaistu.

    On myös tärkeää huomata, että jos uskomme Jumalaan, mutta emme luota Raamattuun, niin silloin meillä ei kyllä ole mitään varmuutta siitä, kuka Jumala todella on. Jos Raamattu ei ratkaise, Islamin Jumala voi ihan hyvin olla se ainoa oikea Jumala. Luopuminen Raamatusta ja sen luotettavuudesta on merkki epäuskosta. Kristinusko perustuu Raamattuun, Raamatun vastaiset näkemykset taas johonkin ihmisten itse kehittämiin systeemeihin. Sellainen ajattelu, jossa pitäydytään osin Raamattuun ja osin ihmisten omiin mielipiteisiin, on synkretistinen uskonto, ei enää kristinusko.

“Mutta Raamattuhan on kirjoitettu aivan eri aikana ja aivan erilaisessa kulttuurissa kuin missä me elämme...”
    Koska Raamatun kirjoittajat ovat saaneet sanomansa Jumalalta, ei ole mitään merkitystä sillä, minä aikana ja millaisessa kulttuurissa Raamatun sana on kirjoitettu, sillä Jumala näkee ja tietää kaikki ajat ja kulttuurit. Hän on niiden yläpuolella. Jumalan tahto on riippumaton ajasta ja kulttuurista. Se on universaali, sama kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Jumala ei ole ilmoittanut tahtoaan eri ajoille tai eri kulttuureille vaan eri liitoille. Me elämme samaa uuden liiton aikaa kuin Jeesuksen ja Paavalin aikaan eläneet ihmiset. Siksi meitä koskevat aivan samat käskyt ja ohjeet kuin heitäkin.

“Vain prostituutio on kiellettyä Raamatussa.”
    Raamatun opetuksissa ei milloinkaan sanota, että vain prostituutio olisi kiellettyä, joten ainakaan Raamatusta tällainen väite ei voi nousta. Raamattu ei välitä tippaakaan siitä, vallitseeko seksikumppaneiden välillä kaupallinen vai tunteisiin perustuva suhde. Jos he eivät ole naimisissa keskenään, kyseessä on Raamatun mukaan aina haureus. Myöskään sanojen zana ja porneia merkitys ei milloinkaan kavennu tarkoittamaan pelkkiä irtosuhteita. Ne tarkoittavat yksinkertaisesti sukupuoliyhteyttä sellaisten ihmisten kesken, jotka eivät ole keskenään naimisissa.

“Mutta sinä aikanahan naisella oli vain kaksi vaihtoehtoa: joko oltiin naimisissa tai sitten prostituoituja. Ei ollut kuin avioseksia ja huoraseksiä.”
    Tällaisen väitteen esittäminen on osoitus täydellisestä tietämättömyydestä antiikin ajan historiallisista faktoista! Roomassa ja varsinkin Kreikassa (jonne suurin osa Uuden testamentin kirjeistä on kirjoitettu) oli monenlaisia parisuhteita miesten ja naisten, miesten ja miesten, naisten ja naisten sekä aikuisten ja lasten välillä. Oli erilaisia avioliittoja, avoliittoja, seurustelusuhteita ja "vakipanoja", sitoutumiseltaan ja velvoittavuudeltaan hyvin monenkirjavia. Oli myös monia vapaita, naimattomia naisia, jotka kuuluivat usein keskiluokkaan ollen mm. käsityöläisiä (Raamatussa esim. purppuranmyyjä Lyydia Filippissä). Oli erilaisia antiikin "ammattiyhdistyksiä", kiltoja, joihin kuului vapaita ammatinharjoittajia, joissa ajettiin yhteisiä etuja.

    On totta, että juutalaisuudessa oli vähemmän muita aikuisten parisuhteita kuin avioliittoja, koska ainoastaan avioliitto oli (Jumalan lain perusteella) hyväksytty perhe- ja parisuhteen muoto. Prostituutiota ja avoliittoja oli kyllä sielläkin, varsinkin rappioaikoina, mutta niitä pidettiin lähtökohtaisesti väärinä. Ja mitä kauemmaksi Vanhan testamentin mukaisesta juutalaisuudesta etäännyttiin, sitä enemmän näitä muita parisuhteita esiintyi. Esimerkiksi Samariassa, jossa eli puolipakanallista juutalaisten halveksimaa sekakansaa, Jeesus kohtasi avoliitossa elävän naisen.

    Väitteelle, että antiikissa ei olisi ollut muita parisuhteen muotoja kuin avioliittoja ja prostituutiota, ei ole historiallisia perusteita. Voidaan helposti osoittaa, että kaikenlaisia muitakin suhteita esiintyi. Mutta koska avioliittoa edeltävää ja sen ulkopuolella tapahtuvaa seksiä ei pidetty oikeana kristittyjen ja juutalaisten keskuudessa, näitä muita parisuhteita vastustettiin.

“Haureus liittyi epäjumalien palvelukseen, joten jos ei palvo epäjumalia, on esiaviollinen seksi ok.”
    Se, että epäjumalien palvelukseen liittyi vanhassa Israelissa kaikenlaiset muutkin synnit, ei tietenkään tarkoita, että vain epäjumalien palvelus olisi syntiä. Esimerkiksi 5. Mooseksen kirjassa annetaan hyvin selvät seksiohjeet Israelilaisille heidän keskinäisissä suhteissaan, joihin ei luonnollisestikaan liittynyt minkäänlaisia epäjumalakultteja. Myös Uuden testamentin kirjeissä annetut ohjeet koskevat seurakuntalaisten keskinäisiä suhteita, eikä seurakunnissa milloinkaan harrastettu epäjumalan palvelusta.

“Raamattu kieltää vain aviouskottomuuden.”
    Tällaisen väitteen esittäjä on jättänyt lukematta ainakin puolet Raamatun väärää seksuaalisuutta käsittelevistä osista. Raamatun opetus väärästä seksuaalisuudesta jakaantuu, kuten olen jo edellä todennut, kahteen osaan: esiaviolliseen seksiin ja aviorikokseen. Näistä jälkimmäinen tarkoittaa aviouskottomuutta ja avioeroa, ja ensimmäinen tarkoittaa avioitumattomien ihmisten harrastamaa seksiä. Raamatun mukaan molemmat ovat väärin ja syntiä.

“Jos harrastaa seksiä tulevan aviopuolisonsa kanssa, niin silloin siinä ei ole mitään väärää.”
    Ei Raamatussa missään kohdin sanota, että esiaviollista seksiä saisi harrastaa silloin, jos kyseessä on tuleva aviopuoliso. Raamatussa kielletään ehdoitta kaikki esiaviollinen seksi, harrastipa sitä kenen kanssa tahansa. Raamatussa edellytetään monessa kohtaa, että puolisot menevät naimisiin neitsyinä. Tämä ei ole mahdollista, jos ollaan ennen häitä harrastettu seksiä. Esiaviollinen seksi tulevan puolison kanssa on aivan yhtä paljon syntiä kuin esiaviollinen seksi kenen tahansa muun kanssa. Raamattu ei tee näiden välille mitään eroa.

    Sitäpaitsi, mikä ihme se sellainen "tuleva puoliso" on? Ei kukaan osaa nähdä tulevaisuuteen ja sanoa varmaksi, kenen kanssa sitä naimisiin todella menee. Moni on ollut täysin varma, että seurustelukumppani on tuleva puoliso, mutta niin vaan ovat välit menneet poikki ennen kuin ollaan edes suunniteltu häitä.

“Hei me eletään 2000-lukua! Esiaviollinen seksi on normaalia nykyään.”
    Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä on "normaalia" minäkin aikana. Ainoa, millä on merkitystä on se, mikä on Jumalan tahto. Raamatusta käy ilmi, että Jumalan tahto ei muutu ajan ja kulttuurin myötä vaan on universaali, yleispätevä. Se koskee kaikkia aikoja ja kulttuureita. Jos Jumalan tahdon vastaiset asiat ovat "normaaleita" jonakin aikana jossakin maassa, niin silloin tämä maa on langennut syvälle syntiin ja sille tulee julistaa Jumalan lakia ja parannusta, kuten Joona julisti Niniven suurelle pakanakaupungille. Jumala tuhosi Sodoman aikoinaan juuri siksi, että siellä oli tullut normaaliksi Jumalan tahdon vastaiset elämäntavat kuten homoseksualismi. Jumalan viha kohtaa kaikkia niitä, jotka tekevät synnistä normaalia. Siksi uskovia kehotetaan olemaan mukautumatta kulloisenkin ajan yleiseen mielipiteeseen vaan sen sijaan elämään Raamatun mukaisella tavalla (Room. 12:2, 1. Joh. 2:15-17)

“Eikö Raamatussakin sanota, että kaikki on minulle luvallista.”
    Kyseinen Raamatun paikka kuuluu seuraavasti:

      “"Kaikki on minulle luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" - mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi.” (1. Kor. 6:12-13)

    Tämä kohta on hämäävästi kahden väärää seksuaalisuutta käsittelevän opetuksen välissä, mikä saattaa johtaa joitakuita harhaan. Kuitenkaan tässä ei puhuta mitään seksuaalisuudesta eikä myöskään synneistä. Siinä on käsittelyssä muuallakin Raamatussa esiin tullut kysymys ruuasta.

    Kysymys siitä, mitä ruokia uskovaiset saavat tai eivät saa syödä, määriteltiin ehdonvallan ja omantunnon kysymykseksi (Room. 14:12-23, 1. Kor. 8:1-13). Sen sijaan seksuaalista kanssakäymistä ei ole koskaan Raamatussa mainittu ehdonvallan asiaksi. Kun sanotaan, että “kaikki on minulle luvallista”, ei tietenkään puhuta asioista, jotka on Raamatussa mainittu synniksi. Synti ei ole koskaan luvallista! Kenelläkään ei ole lupaa raiskata, murhata, varastaa tai harrastaa esiaviollista seksiä.

    Ehdonvallan asioita ovat sellaiset kysymykset, jotka ovat uskoville sallittuja, mutta jotka voivat aiheuttaa loukkaantumista ja pahennusta toisissa kristityissä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi se, mitä ruokia uskova voi syödä, millaista musiikkia hän voi kuunnella, millaisiin vaatteisiin saa pukeutua, voiko alkoholia juoda, jos ei juo itseään humalaan, jne. Näissä asioissa ei olla suoraan tekemisissä synnin kanssa, mutta ne voivat saattaa jonkun toisen lankeemukseen.

    Esimerkkeinä mainittakoon sianlihan syöminen messiaanisen juutalaisen seurassa, saunakaljan juominen entisen alkoholistin kanssa, naisten seksikäs pukeutuminen pornosta vapaaksi päässeen ihmisen läsnäollessa, kristillisen metallin kuunteleminen entisen saatananpalvojan seurassa, jne. Näistä asioista Paavali opettaa, että niiden suhteen meillä on periaatteessa vapaus, mutta kaikki ei totisesti ole hyödyksi muille ihmisille vaan voi kiusata heitä ja saada heidät lankeamaan syntiin! Kuitenkin näihinkin asioihin pätee, että niistä ei saa tulla meille riippuvuuksia: “en saa antaa minkään hallita itseäni” (1. Kor. 6:12). Jumala tahtoo, että olemme riippuvaisia yksin hänestä emmekä jostain aineellisista jutuista.

“Raamatussa ei kielletä avoliittoa.”
    Raamatussa puhutaan usein esiaviollista seksiä vastaan, ja juuri sitä avoliitto selkeääkin selkeämmin edustaa. Raamatussa on myös kolme kohtaa, jotka puhuvat suoraan avoliitosta, ja niissä kaikissa avoliitto nähdään hyvin kielteisessä valossa, ehdottomasti syntinä. Käsittelin avoliittoa tarkemmin jo aiemmin tekstissäni.

    Avoliittokysymyksestä syvemmin kiinnostuneiden kannattaa lukea Markus Kolsin laajempi tutkielma aiheesta: “Avoliitto - kriittinen analyysi”
    Myös itse olen kirjoittanut aiheesta jonkin verran lisää: “Avoliitosta lyhyesti”

“Kihloissa harrastettu seksi on oikein, jos on tarkoitus myöhemmin mennä naimisiin.”
    Kukaan ei voi elää tulevaisuudessaan, vaikka kuinka yrittäisi. Kihloissa oltaessa ei vielä olla naimisissa vaan vasta seurustellaan, vaikka päätös naimisiin menosta onkin jo tehty. Niinpä kihloissa harrastettava seksi on aivan samalla tavalla esiaviollista seksiä kuin mikä tahansa muukin. Siten se on syntiä ja raskas rikos Jumalaa vastaan. Kihlaus ei ole myöskään millään tavalla verrattavissa avioliittoon, koska siinä ei ole tehty julkista uskollisuudenlupausta eikä mitään muutakaan avioliiton osatekijää. Kihlaus on vain lupaus. Raamatussa on myös kohtia, joista voidaan suoraan nähdä, että kihlaus ei antanut minkäänlaista lupaa avioliittoon kuuluvien asioiden kuten seksin harjoittamiseen.

“Eikö Raamatussa sanota, että jos kokee vastustamatonta seksuaalista halua kihlattuaan kohtaan, saa tehdä mitä haluaa.”
    Tällaista kohtaa ei Raamatusta löydy. Väitteen esittäjä tarkoittanee kohtaa <1. Kor. 7:36-38>, mutta siinä ei anneta lupaa tehdä mitä tahansa vaan ainoastaan lupa mennä naimisiin:

      “Mutta jos joku arvelee tekevänsä väärin tytärtänsä kohtaan, joka on täydessä naima-iässä, ja jos kerran sen pitää tapahtua, niin tehköön, niin kuin tahtoo; ei hän syntiä tee: menkööt naimisiin. Joka taas pysyy sydämessään lujana eikä ole minkään pakon alainen, vaan voi noudattaa omaa tahtoansa ja on sydämessään päättänyt pitää tyttärensä naimattomana, se tekee hyvin. Siis, joka naittaa tyttärensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin.” (1. Kor. 7:36-38)

    On ensinnäkin huomioitava, että tässä ei puhuta mitään kihlatusta vaan isän tyttärestä, ja toisekseen, tässä ei anneta mitään lupaa seksuaaliseen kanssakäymiseen vaan nimenomaan naimisiin menemiseen.

    Pari jaetta aiemmin Paavali kirjoitti Korinttilaisille, että tulevien ja nykyisten ahdinkojen (vainojen) takia olisi parempi olla menemättä naimisiin, jotta säästyisi monelta huolelta ja tuskalta (1. Kor. 7:26-28). Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä vainot monesti erottavat perheenjäsenet toisistaan ja siten vain lisäävät kärsimyksiä ja tuskaa, kun oman itsensä lisäksi pitäisi huolehtia myös läheisistään. Mutta kun Paavali opetti, että tulevien ahdinkojen takia on parempi pysyä naimattomana, hän ei halunnut antaa mitään avioitumiskieltoa. Siksi hän korostaa 36. jakeessa, että naimattomat voivat toki mennä naimisiin -- se ei ole väärin -- mutta hän haluaa säästää seurakuntalaisia huolilta ja tuskilta ja siksi kehotti heitä pysymään toistaiseksi siinä siviilisäädyssä, jossa he sillä hetkellä olivat (1. Kor. 7:26).

    Yllä olevan väitteen esittäjä on todennäköisesti lukenut jakeet 36-38 vuoden 1992 käännöksestä, joka poikkeaa huomattavasti vanhasta käännöksestä, ja joka on tässä kohdin valitettavan harhaanjohtava. Jae 36 menee vuoden 1992 käännöksen mukaan seuraavasti:

      “Joku ehkä arvelee menettelevänsä sopimattomasti morsiantaan kohtaan, kun hän tuntee tähän ylivoimaista halua eikä voi sille mitään. Hän saa kuitenkin tehdä niin kuin haluaa, se ei ole väärin, he voivat mennä naimisiin.” (1. Kor. 7:36)

    Tämä käännös antaa ymmärtää, että miehellä olisi jotakin seksuaalisia haluja naista kohtaan, ja sen tähden jotkut ovat ottaneet tämän kohdan esiin seksiasioista puhuttaessa. Tämä tulkinta on kuitenkin ilmeisen väärä! Tutkitaanpa hieman alkutekstiä...

    Kreikankielinen alkuteksti puhuu jakeissa 36-38 siitä, että isä antaa tyttärensä mennä naimisiin, jos niin hyväksi katsoo. Tämä näkyy selvästi myös vuoden 1938 käännöksessä. Sen sijaan vuoden 1992 käännös puhuu naimisiin menevästä miehestä. Toinen selvä ero suomalaisten käännösten välillä on 36. jakeessa oleva kohta, jossa puhutaan “parhaasta naima-iästä”. Uusi käännös ei mainitse halaistua sanaa iästä vaan puhuu sen tilalla “ylivoimaisen halun kokemisesta”, mikä poikkeaa huomattavasti sekä alkutekstin kieliasusta että tunnetuimmista ulkomaalaisista käännöksistä.

    Kreikankielinen teksti menee translitteroituna seuraavasti: “Ei de tis askheemonein epi teen parthenon autuu nomitsei, ean ee hyperakmos, kai huutoos ofeilei ginesthai, ho thelei poieitoo, uukh hamartanei: gameitoosan.” Sanatarkka suomennos on: “Jos joku arvelee toimivansa epäsopivasti hänen neitsyelle, jos olisi (murrosiän) huipun ylittänyt, ja siten pitää tapahtua, tehköön niin kuin tahtoo, ei tee syntiä: (tyttö) avioitukoon.”

    Alkutekstin sana “neitsyt” saattaa herättää seuraavanlaisen kysymyksen: Koskeeko tämä isän tytärtä vai sulhasen morsianta? Tämä ei käy suoraan ilmi jakeesta 36, sillä kreikan kielessä kyseistä muotoa voidaan käyttää molemmissa tapauksissa. Sen sijaan jae 38 tekee asian täysin selväksi. Siinä puhutaan “naittamisesta” (gamitsein), mikä on selvästi eri asia kuin “avioituminen” (gamein).

      “Siis, joka naittaa tyttärensä (=neitsyensä), tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin.” (1. Kor. 7:38)

    Niinpä kaikki sellaiset tulkinnat menevät harhaan, joissa miehellä on jotain seksuaalista vetoa naista kohtaan, koska tässä kohdassa nimenomaan isä saa menetellä miten tahtoo tyttärensä naittamisasiassa eikä suinkaan sulhanen morsiusasiassa. Tämä Raamatun kohta ei siis ota minkäänlaista kantaa seksiasioihin.

    Mutta tätäkin pahempi virhe uudessa käännöksessä on sanan “hyperakmos” kääntäminen sanoilla “tuntea ylivoimaista halua”, mihin ei löydy lainkaan tukea kreikan kielestä! Hyperakmos merkitsee sanatarkasti huipun ylittämistä. Hyper = yli. Akmos = huippu. Asiayhteys ei viittaa vuorikiipeilyyn vaan tytön ikään. Tällä tavoin sanaa hyperakmos on käytetty myös vanhemmassa klassisessa kreikan kielessä (Platon ym.) Monessa ulkomaalaisessa Raamatun käännöksessä puhutaankin vuoden 1938 käännöksen tavoin “parhaasta naima-iästä”.

    Onkin täysin käsittämätöntä, että nojautuessaan ns. dynaamiseen käännösperiaatteeseen vuoden 1992 käännös ohittaa yksittäisten sanojen merkityksen tässä kohdin täydellisesti. Ihmettelen suuresti, minkä ihmeen takia uuden käännöksen jakeeseen 36 on haluttu tunkea väkisin ylimääräistä seksiä? Alkutekstissä mikään ei viittaa “ylivoimaisen halun kokemiseen”. Onkin täysin perusteltua sanoa, että uusi käännös tekee tämän jakeen kohdalla räikeän käännösvirheen!

    Näyttää tosiaan siltä, että vuoden 1992 käännös sisältää tässäkin kohdin -- jälleen kerran -- liberaaliteologisen tulkinnan asiasta ja tarjoaa mahdollisuuden sellaisten väärien johtopäätösten tekemiseen, joita yllä siteeraamani väitteen esittäjä on omien mieltymystensä mukaisesti tehnyt. Mutta vaikka välttämättä haluttaisiinkin pysyä vuoden 1992 käännöksen tulkinnassa, ei kihlausseksille ole silti mitään oikeutusta. Nimittäin myöskään uuden käännöksen jakeessa 36 Paavali ei anna minkäänlaista lupaa seksiin vaan pikemminkin käskee kihlattuja menemään naimisiin, mikäli nämä kokevat vastustamatonta halua toisiinsa!

“Eikö Laulujen laulussakin harrastettu esiaviollista seksiä?”
    Ei harrastettu. Laulujen laulussa kuvataan kyllä miehen ja naisen välistä rakkautta, mutta seksistä siellä ei puhuta mitään. Siellä pikemminkin korostetaan, että intiimi kanssakäyminen nuoren parin välillä ei ole sallittua ennen avioliittoa:

      “Olisitpa oma veljeni, äitini imettämä! Saisin suudella sinua kun kohtaamme, eikä kukaan moittisi minua.” (Laul.l. 8:1)

    Jos jo suutelua pidettiin moitittavana seurustelusuhteessa, koska se houkuttelee helposti pidemmälle menevään intiimiin kanssakäymiseen, on itsestään selvää, että esiaviollinen seksi oli täysin tuomittavaa ja syntiä myös Laulujen laulun kontekstissa. Eikä tämä ihme olekaan, sillä Mooseksen laki tuomitsi esiaviollisen seksin selvin sanoin. Pisimmälle menevä läheisyyden muoto, jonka Laulujen laulu tuntee, on halaaminen (Laul.l. 8:3), mutta halaamista Raamattu ei pidä syntinä.

“Jumala ei halunnut maailmaan aviottomia lapsia, ja nyt kun ehkäisy on keksitty, samaa ongelmaa ei enää ole.”
    On erittäin vaarallista lähteä etsimään minkäänlaisia taka-ajatuksia Jumalan säädöksistä. Raamattua tutkittaessa kaikenlainen rivien välistä lukeminen on tuomittu epäonnistumaan. Emme me voi olettaa Jumalan tarkoittavan yhtään mitään enempää, kuin mitä hän itse meille sanoo. Paavalikin nimenomaisesti kiistää heidän tarkoittavan kirjeissään mitään muuta, kuin mitä niistä voidaan suoraan lukea ja ymmärtää (2. Kor. 1:13). “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” -- alkuperäisellä paikallaan (Hepr. 13:8) tämä tarkoittaa nimenomaan, että kristityille annetut ohjeet eivät muutu vaan pysyvät, koska Herra on aina sama.

“Raamattu kieltää vain seksuaalisen hurjastelun, ei vastuullista esiaviollista seksiä.”
    Tällaiselle väitteelle ei löydy mitään pohjaa Raamatussa. Raamatun seksuaalisuusopetus ei käsittele kertaakaan mitään “vastuuseksiä”. Kaikki sellainen seksi, joka ei tapahdu avioliitossa, on Raamatun mukaan yksiselitteisesti syntiä, oli se sitten seksiä harrastavien ihmisten mielestä kuinka vastuullista tahansa. Asian voisi muotoilla myös niin, että vain avioliitossa harrastettava seksi on vastuullista, mutta mikään muu seksi ei sitä ole. Se, joka väittää tietävänsä Jumalaa paremmin, mikä on vastuullista ja mikä ei, liikkuu äärimmäisen vaarallisilla vesillä. Kyllä Hän, joka on meidät luonut, tietää varmasti parhaiten, mikä meille on parasta. Ja vaikka ei tietäisikään, niin Hänellä on kuitenkin oikeus tuomita ihminen ja päättää, mikä on oikein ja väärin, eikä ihmisellä ole siinä asiassa mitään nokan koputtamisen mahdollisuutta.

“Miks’ sä oot noin seksikielteine?”
    En mä oo seksikielteine. Mun mielestä seksi on tosi jees, kunhan sitä vaan toteutetaan oikein eli avioliitossa. Mä vastustan tosi paljo sellast seksii, mis partnerit ei oo naimisissa keskenää. Se ku on Jumalan mielestä sikapaha synti, josta se tuomitsee sut, ellet tee parannusta. Oikeesti! Sama koskee tietty myös mua itteeni. Eli mä en oo mikää tekopyhä fariseus, vaan ku mä saarnaan muille mä saarnaan samalla iha yhtä paljo ittelleni. Se vetää tosi pienelle paikalle, mut on tosi tärkeetä, koska tää juttu on hengellisess mieless tosi vakava, ja siinä on monet uskiksetkin iha mettässä.


Avioero ja uudelleen avioituminen

Kuten jo kirjoitukseni alussa totesin, väärä seksuaalisuus jaetaan Raamatun kielenkäytössä ja opetuksissa kahteen osaan: esiaviollinen seksi ja aviorikos. Halusin tarkoituksellisesti keskittyä käsittelemään nimenomaan esiaviollista seksiä, koska sen ymmärtäminen on jostain syystä ihmisille monesti vaikeampaa kuin aviorikoksen ymmärtäminen. Jokusen sanan sanon kuitenkin myös aviorikoksesta.

Raamattu opettaa aviorikoksesta, että se tarkoittaa sekä aviouskottomuutta että avioeroa. Raamattu tuomitsee nämä molemmat puolet aviorikoksesta hyvin yksiselitteisesti. Aviouskottomuudesta kirjoitetaan muun muassa seuraavaa:
    “Jos mies tavataan makaamasta toisen miehen vaimon kanssa, molemmat on surmattava, sekä nainen että mies, joka hänen kanssaan makasi.” (5. Moos. 22:22)
Mikäli naimisissa oleva ihminen harrastaa seksiä jonkun muun kuin oman aviopuolisonsa kanssa, hän tekee syntiä, ja syntiä tekee myös sellainen naimaton ihminen, joka harrastaa seksiä naimisissa olevan ihmisen kanssa. Koska aviouskottomuutta pidetään nykyisin yleisesti vääränä, ei sen käsittely laajemmin ole tarpeen. Sen sijaan avioeroa on syytä selvittää hieman lisää.

Koska avioliitto on Jumalan asettamana instituutiona pyhä, se on suojattu Jumalan lailla. Jumalan sana kieltää selvin sanoin kaikenlaisen avioliiton rikkomisen. 1. Korinttilaiskirjeessä kirjoitetaan:
    “Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan.” (1. Kor. 7:10-11)
Väärin ovat siis Raamatun mukaan sekä avioero että uudelleenavioituminen. Jos Herran käskyä rikotaan ja siten erotaan, ei tule avioitua uudelleen, tai sitten on sovittava puolisonsa kanssa ja palattava yhteen. Avioliitto päättyy Jumalan järjestyksen mukaan vasta kuolemaan:
    “Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa.” (Room. 7:2-3)
Toisin sanoen uudelleen avioituminen on sallittua vain leskille, ei eronneille. Jos ihminen puolisonsa eläessä menee naimisiin jonkun toisen kanssa, hän on avionrikkoja. Jumalan silmissä mies ja nainen ovat puolisoita vaikka eroaisivatkin. Kyseessä on hengellisesti samanlainen asia kuin naimisissa olevan ihmisen vieraissa käynti.

Jeesus puhui siitä, että minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:6). Koska avioliitto on Jumalan yhdistämä liitto, vain hänellä on valta erottaa siitä. Jumala erottaa avioliitosta kuoleman kautta (vrt. Matt. 22:30). Avioero taas on ihmisen tapa erottaa. Sitä Jeesus ei sallinut, koska se on astumista Jumalan paikalle.

Ero ei siis missään nimessä anna vapautta avioitua uudelleen. Vain leskeksi jääminen antaa sen. Kukaan ei myöskään voi perustella uudelleenavioitumistaan sillä, että on saanut avioeronsa anteeksi, sillä ei yhden synnin (avioero) anteeksisaaminen anna oikeutta toisen synnin (uudelleenavioituminen) tekemiselle. Jeesus liittää avioeron nimenomaan Jumalan alkuperäisen järjestyksen rikkomiseen:
    “Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi', ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'. Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."” (Matt. 19:4-6)
Avioliittoon astuttaessa Jumala yhdistää miehen ja vaimon toisiinsa. Jumalan järjestyksen mukaan avioliitto päättyy kuolemaan. "Kunnes kuolema teidät erottaa..." Avioero on ihmisen tapa erottaa se, minkä Jumala on yhdistänyt, ja siis rikkoa avioliitto, tehdä aviorikos. Aviopuolisot ovat yhtä lihaa ja Jumalan silmissä mies ja vaimo vaikka eroaisivatkin. Ero on Jumalan silmissä syntiä, joten se on ihmisen omavaltainen tapa päättää avioliitto, mihin Jumala ei ole antanut oikeutta. Jumalan tapa päättää avioliitto on kuolema. Niinpä, jos eronnut menee naimisiin (tai vaikka ei menisikään naimisiin) ja harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, hän tekee huorin, sillä hän on edelleen yhtä lihaa ensimmäisen puolisonsa kanssa ja Jumalan silmissä naimisissa tämän kanssa. Uudelleenavioituminen on siten syntiä, jos ensimmäinen puoliso on vielä elossa.

Tosin tässä asiassa monet katsovat (ja voivat olla aivan hyvin oikeassa), että uskoon tulo nollaa tilanteen, koska yhdeksi lihaksi on tullut "vanha luomus", joka nyt on ristiinnaulittu ja uusi luomus on syntynyt (Gal. 5:24). Mutta Jumalan tuomio on kyllä erittäin ankara niitä kohtaan, jotka sanovat tulleensa "oikeasti" uskoon vasta avioeronsa jälkeen vain oikeuttaakseen uudelleenavioitumisensa! Jumala on säätänyt, että avioero on vakava synti häntä vastaan. Jeesus opettaa, että avioero on täysverinen aviorikos:
    “Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen."” (Mark. 10:11-12)
Huom!
    Kreikankielen sana apolyein on käännetty kirkkoraamatussa tässä kohdin verbillä "hylätä". Tämä ei kuitenkaan vastaa alkukielen merkitystä. Kyseessä ei ole vain jokin "lätkimään lähteminen". Kantasana lyein merkitsee purkamista, irti päästämistä, tyhjäksi tekemistä. Apo-etuliitettä käytetään merkityksessä "luota" tai "poispäin". Apolyein avioliiton yhteydessä tarkoittaa avioliiton "erille purkamista" eli eroamista. Klassisessa kreikassa tätä sanaa on käytetty myös vankeusrangaistuksen päättämisestä ynnä muusta toiminnasta, jossa painopiste on jopa enemmän siinä, että jonkin asian annetaan tapahtua kuin siitä, että se itse toimitetaan. Verbi hylätä johtaa siis harhaan. Kreikankielisen tekstin mukaan kyse ei ole mistään sellaisesta, että vain hylkääminen avioeron muotona olisi väärin vaan väärin on myös kaikki muunlainen eroaminen! Oikeampi, vähemmän väärinkäsityksiä tarjoava käännös on siis: "Se, joka eroaa vaimostaan... on avionrikkoja", tai vielä paremmin: "Se, joka eroaa vaimonsa kanssa... on avionrikkoja". Yhteinen sopimus ja yksimielisyys avioerosta eivät tee siitä yhtään vähemmän syntiä.
Uudelleenavioituminen ei ole sallittua kummallekaan eron osapuolelle. Jeesuksen mukaan uudelleenavioituminen on aviorikos siinä missä avioerokin:
    “Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.” (Luuk. 16:18)
Jos eron jälkeen tapahtuva uudelleenavioituminen ei olisi aviorikos (huorin tekemistä), ei vapaassa ilotyttöjen palvelujen käyttämisessä olisi mitään väärää. Ajatellaanpa vaikka seuraavaa kuvitteellista tilannetta.

Menen naimisiin ilotytön kanssa. Sitten kun hänelle tulee seuraava asiakas, saan erota hänestä vapaasti huoruuden tähden (Matt. 5:32). Jos uudelleenavioituminen olisi ok, niin saan toki mennä uusiin naimisiin. Menen naimisiin toisen ilotytön kanssa, jonka kanssa käy samoin kuin edellisen. Otan taas hänen jälkeensä uudeksi vaimoksi ilotytön, josta saan jälleen erota huoruuden tähden ja mennä uusiin naimisiin uuden tytön kanssa. Näin voin tehdä loputtomasti.

En siis tekisi lainkaan syntiä, vaikka käytännössä teen samaa kuin silloin jos naimattomana käyn ilotyttöjen asiakkaana. Nyt vain on keksitty sellainen fiksu juttu kuin avioliitto, jolla voi pyhittää kaiken seksin, ettei se olekaan enää syntiä. Tämä siis sillä edellytyksellä, että uudelleenavioituminen ei olisi väärin. Mitä jää käteen: uudelleenavioitumisen kannattajat ovat tekopyhiä. Samaa huorausta tehdään kuin jumalattomatkin, mutta laitetaan avioliitto kakun kermakuorrukkeeksi ja sillä pyritään oikeuttamaan synti. Vaikka joku ihminen ei Raamatusta perustaisikaan, on hänen silti myönnettävä, että logiikan yleisten lainalaisuuksien valossa uudelleenavioituminen on nähtävä syntinä, mikäli prostituoitujen palvelujen käyttämistä ei pidetä hyväksyttävänä elämäntapana.

Raamatun mukaan avioero ja uudelleen avioituminen ovat siis molemmat aviorikoksia, joista seuraa lopulta kadotus:
    “Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole haureuden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.” (1. Kor. 6:9-10)
Jeesuksen mukaan ainoa oikeus avioeroon on toisen osapuolen aviorikos. Koska rikoksen tehnyt osapuoli on synnillään jo käytännössä rikkonut liiton, on syyttömän osapuolen ottama ero enää asian tekemistä julkiseksi. Mitään pakkoa tällaiseen eroon ei kuitenkaan ole.
    “Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.” (Matt. 5:32)
Tästä kohdasta käy myös ilmi, että uudelleen avioituminen ei ole mahdollista, sillä se on samalla tavoin synti kuin muukin aviorikos. Eli jos ero otetaan, ei ole oikeutta mennä uusiin naimisiin -- ei edes siinä tapauksessa, että ero on otettu "haureuden tähden". Uudelleen avioituminen on mahdollista ainoastaan toisen osapuolen kuollessa, sillä avioliitto päättyy Jumalan järjestyksen mukaan vain kuolemaan.
    “Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa.” (Room. 7:3)
Raamatusta käy myös ilmi, että Jumala ei vastaa sellaisten ihmisten rukouksiin, jotka syyllistyvät avioeroon:
    “Te teette pahaa myös toisella tavalla. Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne, vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä, itkette ja valitatte. Te kysytte: "Miksi?" Siksi, että olet eronnut vaimostasi, vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi. Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä. Varokaa siis, ettei kukaan teistä eroa vaimostaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! -- Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa eroamasta vaimostanne!” (Mal. 2:13-16)
Avioeroon ei ryhdy "yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä". Avioero ilman katumusta on merkki siitä, että Pyhä Henki ei asu ihmisessä vaan tämä on luopunut. Lisäksi avioeron sanotaan olevan yhtä paha synti kuin murha.
    “Eikä iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.” (1. Joh. 3:15)
Tulkoon vielä lopuksi sanottua, ennen kuin joku tekopyhä keksii syyttää minua kovuudesta, että minä en ole näitä asioita päättänyt ja keksinyt, vaan Jumala on se, joka on avioeron ja uudelleenavioitumisen kieltänyt ja niistä tuomion julistanut. Jos uudelleenavioitumiskielto tuntuu kovalta, niin kannattaa syyttää Jumalaa. Mutta niinhän se aina on luopiouskovien kohdalla, että he haluavat ajatella vain omaa itsekästä etuaan, omaa napaansa ja nautintoaan, ja haluavat siksi järkeillä Jumalan käskyt pätemättömiksi. Mutta he joutuvatkin tuleen!
    “Sinä hylkäät ne, jotka hylkäävät sinun määräyksesi!” (Ps. 119:118)

    “He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia.” (Tiit. 1:16)


Pornografia

Pornografia tavoittelee katsojan seksuaalista kiihottamista kuvaamalla seksuaalisuutta ja sen toteuttamista. Sana pornografia (lyh. porno) tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa suomennettuna “haureuden kuvaamista”. Juuri tästä pornossa on selvimmin kysymys: haureudesta kuvallisessa muodossa.

Jeesus tuomitsee ankarasti kaiken pornografian ja muun himoiten katsomisen:
    “Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.” (Matt. 5:27-28)
Tässä kohdin Jeesus ilmaisee, että ei ainoastaan fyysisesti huorin tekeminen ole huorin tekemistä, vaan sitä on myös kaikenlainen himoiten katseleminen. Ja juuri himoiten katselemisesta pornossa on selvimmin kysymys. Jeesus ei välitä tippaakaan siitä, onko katseltava nainen elävänä luonnossa, piirroksena seinällä, valokuvana lehden sivulla tai sähköisessä muodossa Internetissä. Kaikki himoiten katseleminen on huorin tekemistä ja siten vakava synti!

Hesekielin kirjassa on kohta, jossa kerrotaan pornografisesta käyttäytymisestä ja siihen syyllistyneestä naisesta Oholibasta:
    “Hän meni haureudessaan vieläkin pitemmälle: Hän näki seinillä miehenkuvia, punavärillä piirrettyjä Kaldean miehiä. Niillä oli vyötäisillään lannevaate ja päässä muhkea päähine, ja niillä oli soturin ylväs näkö. Ne olivat Babylonian poikia, Kaldean maan kasvatteja, ja ensi näkemältä hänen himonsa syttyi.” (Hes. 23:14-16)
Tässäkin Raamatun kohdassa himokas kuvien katseleminen tuomitaan ankarasti. Sen sanotaan olevan haureutta, joka on vakava synti, kuten tiedämme. On siis Raamatun nojalla päivänselvää, että pornografian katselija tekee vakavan synnin. Hän on haureuden harjoittaja!

Pornoa on monesti verrattu huumeisiin, mikä onkin erittäin osuva vertaus. Molemmat aiheuttavat erittäin voimakasta riippuvuutta -- huumeet fyysistä, porno henkistä. Molemmista saa nopean, voimakkaan, lyhytaikaisen nautinnon, mutta molemmista seuraa myös vaikea jälkitila. Sekä huumeet että porno laskevat käyttäjän olotilan huippuvaikutuksen jälkeen alemmalle tasolle, kuin millä se oli ennen annoksen nauttimista. Jotta olon saisi korkeammalle, tarvitaan uusi annos, mutta se laskee kliimaksin jälkeen olotilan vielä entistäkin alemmaksi. Näin kierre alaspäin on valmis. Tietyn rajan alapuolelle ajauduttaessa mielenterveys pettää, ja hieman sitä alempana on itsemurhan raja.

Huumeissa ja pornossa on yhteistä myös se, että ne molemmat ajavat käyttäjää pikkuhiljaa kokeilemaan kovempaa kamaa -- entistä kovempia huumeita, entistä kovempaa pornoa. Vanhaan alkaa tottua eikä siitä saa enää yhtä kovia viboja kuin aiemmin. Näin kierre alaspäin on valmis.

Paavali opettaa, että “en saa antaa minkään hallita itseäni” (1. Kor. 6:12). Tämä viittaa kaikenlaisiin riippuvuuksiin, jotka ottavat ihmiset hallintaansa. Pornoon syntyy äärimmäisen helposti riippuvuus, joten se on tässäkin mielessä väärin.

Suomessa julkinen seksibisnes yleistyi laajemmin 90-luvulla. Seksikauppoja on nykyisin kaikissa kaupungeissa, TV-kanavilta tulee usein pornoa ja muita seksiohjelmia, Internetin yleistyminen toi pornon jokaisen kotiin, jne. Henkilökohtaisesti minua huolettaa eniten Internet, koska aiemmin pornon ostaminen vaati ihmisiltä vähintään lehden hankkimista, mihin liittyi korkeampi ostokynnys ja mahdollinen julkinen häpeä. Nykyisin Internettiin on matkaa paljon vähemmän kuin lehtikioskille eikä ilmaisen pornon etsiminen verkosta ole vaikeaa. Ongelmana nettipornossa on myös se, että siinä ei ole mitään ikärajaa. Jokainen 13-vuotias poika, jolla hormonit hyrräävät kovalla sykkeellä, voi imuroida itselleen pornoa täysin vapaasti, jos vanhemmat eivät sitä rajoita.

Homman tekee vaikeaksi se, että mies kiihottuu visuaalisista asioista huomattavasti herkemmin kuin nainen. Naiset eivät tätä useinkaan ymmärrä! Miehille tuottaa erittäin suuria kiusauksia julkinen, vapaasti saatava porno. Meidän uskovien on oltava erityisen tarkkana tässä asiassa, ettemme lankeaisi kiusauksiin. Tässä asiassa on poikkeuksellisen tärkeää muistaa Roomalaiskirjeen ohje: “Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto” (Room. 12:2) Meidän tulee siis muuttua ja uudistua mieleltämme. Emme saa mukautua siihen, mikä on maailman ihmisillä tapana.

Jos Internet-porno houkuttaa, on parempi luopua verkkoyhteydestä kokonaan, kuin kadottaa sielunsa haureutta harjoittamalla. Elämä on mahdollista myös ilman Internettiä. Ihme kyllä! Verkossa surffailun sijaan tulee keskittyä hengellisen elämän hoitamiseen. On käytävä hengellisissä tilaisuuksissa, luettava Raamattua ja rukoiltava. Meidän ajatuksemme ja sydämemme tulee olla kiinni yksin taivaallisissa asioissa! Silloin pahoille ajatuksille ei jää aikaa eikä mahdollisuuksia. “Vaeltakaa Hengessä, niin ette täytä lihan himoa.” (Gal. 5:16)



Itsetyydytys

Kysymys itsetyydytyksestä eli masturboimisesta on ensinäkemältä hankala, koska Raamattu ei puhu siitä suoraan. Onanin tapaus (1. Moos. 38:8-10) on ainoa tämänsuuntainen kohta, mutta sen tähtäyspiste ei ole itsetyydytyksessä, joten se ei auta meitä tutkimisessamme. Kysymystä on lähestyttävä sen kautta, mitä Raamattu opettaa yleisesti seksuaalisuudesta.

Raamatun varsin yksiselitteinen linja on, että seksi on tarkoitettu vain ja ainoastaan avioliittoon. Lisäksi hyvin monessa kohdin varoitetaan himoitsemisesta, mikä tarkoittaa ilman muuta myös seksuaalisia himoja. Itsetyydytyksessä on kysymys seksuaalisen himon kohdistamisesta omaan ruumiiseensa, joten vaikka siinä ei tulla yhdeksi lihaksi kenenkään kanssa, on se silti ymmärrettävä luonteeltaan seksiksi. On myös melko mahdotonta masturboida ilman, että se herättäisi mielessä himokkaita ajatuksia esimerkiksi alastomista naisista tai saisi aikaan kiihkoa. Näin ollen itsetyydytys on nähtävä Raamatun valossa syntinä. Se on seksiä, joka ei tapahdu avioliitossa. Samoin se on himoitsemista ja se tuo lähes poikkeuksetta mieleen saastaisia ajatuksia.
    “Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?” (1. Kor. 6:18-19)
Tässä 1. Korinttilaiskirjeen kohdassa Paavali korostaa haureuden harjoittamisen ruumiiseen kohdistuvaa puolta. Näyttää siltä, että tämä koskee esiaviollisen seksin lisäksi myös itsetyydytystä, koska itsetyydytyksessä nimenomaan oma ruumis annetaan himon valtaan. Niinpä tässä kohdin vastustetaan itsetyydytystä ja kaikkea sen kaltaista seksuaalisuuden toteuttamista.

Eräs tärkeä itsetyydytykseen liittyvä asia on riippuvuus. Paavali opettaa, että “en saa antaa minkään hallita itseäni” (1. Kor. 6:12). Tämä viittaa kaikenlaisiin riippuvuuksiin, jotka ottavat ihmiset hallintaansa. Itsetyydytykseen syntyy hyvin helposti riippuvuus, joten se on siinäkin mielessä väärin.

Samoin on huomioitava, että itsetyydytys synnyttää lähes poikkeuksetta syyllisyyden ja tyhjyyden tunteita. Se tuntuu synniltä, vaikka sen harjoittaja ei olisi ollut koskaan kosketuksissa minkään hengellisen opetuksen kanssa. Itsetyydytystä häpeävät sellaisetkin luonnonkansat, jotka eivät ole saaneet minkäänlaista seksuaalimoraalista ohjausta. Näyttääkin siltä, että syyllisyyden synnyttää Jumalan ihmiseen asettama sisäänrakennettu synnintunto.

On mielestäni täysin ymmärrettävää, että masturbaatioon liittyy syyllisyys. Tämä tunne ilmoittaa, että näin seksiasioita ei ole tarkoitettu hoidettaviksi, että tämä on vain korviketta kokonaisvaltaisemmalle rakkaudelle. Sisimpämme sanoo, että jotain enemmän ja parempaa täytyy olla olemassa. Ja sitä myös on, mutta vain siellä, missä seksuaalisuus asetetaan niihin puitteisiin, joihin Jumala on sen alunperin jo luomisessa asettanut, nimittäin avioliitossa.

Nykyään on valitettavasti vallalla käsitys, jonka mukaan seksuaaliset halut olisivat ihmisen perustarpeita, joita on pakko tyydyttää. Tämä ei ole totta. Apostoli Paavalin mukaan seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen ei ole samanlainen tarve kuin esimerkiksi ravinnon tarve:
    “Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten.” (1. Kor. 6:13)
Koska itsetyydytys on seksuaalisten himojen mukaan elämistä, pätee siihen Raamatun yleinen opetus himoista. Näitä kohtia on Raamatussa niin paljon, että ei ole järkevää luetella niitä kaikkia. Mielestäni Pietari kirjoittaa hyvin nimenomaan itsetyydytykseen liittyen:
    “Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää - varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja.” (2. Piet. 2:9-10)
Meitä varmasti koetellaan monella tavoin elämässämme myös seksuaalisesti, mutta Jumala on jo valmistanut tien ulos kiusauksista. On pelättävä Herraa eikä seurattava saastaisia ruumiin haluja itsetyydytyksessä ja siihen liittyvissä oheistoiminnoissa, sillä Herra tuomitsee kaikki hekumoitsijat. Emme saa sortua syntisiin nautintoihin, vaan meidän on otettava esimerkkiä Herran palvelijasta Mooseksesta:
    “Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon.” (Hepr. 11:25-26)
Eräs kaikkein naurettavimmista väitteistä, jolla olen kuullut itsetyydytystä puolusteltavan, on että kyseessä ei muka olisi synti, koska sitä ei kielletä suoraan Raamatussa. Mutta jos se, että jotain ei kielletä suoraan Raamatussa, olisi osoitus jonkin asian oikeellisuudesta, niin silloin ei olisi mitään väärää myöskään pedofiliassa tai huumeiden käytössä, koska Raamattu ei puhu niistä mitään. Sama pätee tietokonevirusten levittämiseen, dopingiin, teollisuusvakoiluun ja moneen muuhunkin asiaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. On selvää, että Raamatussa ei voida ottaa kantaa kaikkiin maailman asioihin, mutta Raamatusta käyvät kyllä ilmi yleiset periaatteet, joiden varassa oikean ja väärän kysymykset ratkeavat. Raamatun yleisten periaatteiden nojalla väärin ovat niin itsetyydytys (seksuaaliset himot avioliiton ulkopuolella), pedofilia (esiaviollinen seksi ja vahingoittaminen) kuin huumeiden käyttökin (raittiusperiaatteet), vaikka näitä asioita ei Raamatussa suoraan, yksityiskohtaisesti ja erikseen nimeltä mainiten kielletäkään.



“Entä jos olen langennut syntiin?”

Tällainen kysymys on saattanut nousta jonkun mieleen kirjoitustani lukiessa. Lyhyesti sanottuna ratkaisu synnin ongelmaan löytyy Jeesuksen ristillä suorittamasta sovitustyöstä. Katuva ja Jeesuksen sovitustyöhön uskova saa syntinsä anteeksi sen tähden, mitä Jeesus on tehnyt hänen puolestaan Golgatalla.
    “Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7)
Toisin sanoen esiaviollisen seksin, avoliiton ja muut vastaavat seksuaaliset synnit voi saada anteeksi!
    “Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes. 55:7)


Käytännöllisiä näkökohtia esiaviolliseen seksiin

Tämän esityksen tarkoituksena on ollut selvitellä, mitä Raamattu opettaa kyseisestä aihepiiristä. Toisiin esityksiin jääköön se, miten selvittelemme niitä sotkuja, joihin ihmiset ovat tämän alueen törmäilyillä itsensä kietoneet. Näitä sotkuja on osaltaan aiheuttanut myös kirkkomme piirissä esiintyvä kelvoton opetus seksiasioista -- kuinkahan moni edes tietää, että Raamatun mukaan esiaviollinen seksi on väärin ja syntiä?

Vaikka Raamatun opettaminen esiaviollisen seksin kysymyksessä on huomattavasti tärkeämpää kuin käytännön seurausten painottaminen, otan seuraavassa lyhyesti esiin myös käytännöllisiä näkökohtia asiaan. Tämän käytännöllisen puolen arviointiin olen saanut arvokasta kokemukseen perustuvaa tietoa ihmisiltä, jotka ovat rikkoneet itsensä Jumalan tahdon vastaisella seksuaalisella kanssakäymisellä ennen uskoon tuloaan.

Ensimmäinen ja tärkein käytännöllinen asia on vahinko jumalasuhteelle. Ilman parannusta esiaviollinen seksi ja aviorikos ovat Raamatun mukaan kadottavia syntejä! Tämä kuulostaa todella hurjalta, mutta emme voi muuttaa Jumalan sanoja toisiksi. Hänellä on oikeus päättää oikeasta ja väärästä, elämästä ja kuolemasta. Armo ja syntien anteeksiantamus annetaan vain sille, joka ottaa ne vastaan, eikä yksikään taipumaton, synnissä katumattomasti elävä ihminen voi tätä tehdä.
    “Teidän joukossanne ei saa olla ketään, joka kylvää ympärilleen synnin myrkkyä ja turmion siementä, joka tästä liitosta välittämättä itsevarmasti ajattelee, että hänen käy hyvin, vaikka hän mielensä paaduttaen pysyykin luopumuksessaan. ... Tällaiselle luopiolle Herra ei anna anteeksi, vaan kääntää hehkuvan vihansa ja kiivautensa häntä vastaan. Hän saa kantaa kaikki ne kiroukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Herra pyyhkii hänen nimensä pois” (5. Moos. 29:17-19)
    “Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” (2. Moos. 33:18)
    “Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.” (Room. 9:15)
    “Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.” (Hepr. 10:26-27)
    “Jos kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi.” (2. Aik. 7:14)
    “Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” (Sananl. 28:13)
Varsinkin nuorten -- no en itsekään ole vielä mikään ikäloppu :-) -- on hyvä tiedostaa, että liian varhaiset seksikokemukset synnyttävät turvattomuutta ja saattavat aiheuttaa vaikeita tunnevammoja, joiden paraneminen vie paljon aikaa. Avioliitto tarjoaa intiimille läheisyydelle turvalliset raamit. Ilman sitoutumisen antamaa suojaa rakastelussa harvoin toteutuu ajatus hyväksyvästä, rakkaudellisesta leikistä tai syvästä yhteydestä. Avioliiton ulkopuolisessa seksissä mitataan usein kumppanin arvoa ja testataan hänen kykyjään. Se aiheuttaa turvattomuutta ja kipeitä suorituspaineita. Esiaviollisesta seksistä on usein leikki kaukana!

Eräs nuori sanoi minulle kerran, että olisi hyvä muuttaa avoliittoon tyttöystävän kanssa ennen naimisiin menoa, jotta voisi tietää, millaista se elämä toisen kanssa on arjessa. Vastasin, että nämä ovat niin herkkiä asioita, että niitä ei voi lähteä vain kokeilemaan! Toinen ihminen ei ole mikään auto, jota voi koeajaa, ja jos ei miellytä, niin mennä seuraavaan autokauppaan. Avoliitto on ikään kuin tulevasta avioliitosta varastamista. Se köyhdyttää avioitumista, koska “kaikki on jo koettu”. Sitä paitsi toista ihmistä oppii tuntemaan avioitumispäätöksen kannalta täysin riittävästi jo ihan tavallisessa seurustelussa.

Jotkut väittävät, että heidän elämästään puuttuisi jotain, jos he eivät harrastaisi seksiä seurustellessaan. Tässä ei ole tietenkään mitään mieltä, sillä näin ei käy muutoin kuin siinä tapauksessa, että seksi on suhteen ainoa perusta, ja silloin on parempi, että suhde päättyy, koska sillä ei ole kestävää pohjaa. Yhdyntä ja muut intiimit seksuaaliset kokemukset sitovat seksikumppanit lujasti toisiinsa silloinkin, kun nämä eivät löydä mitään syytä elämän kestävään yhteyteen.

Esiaviollisen seksin erityisenä vaarana onkin, että se sumentaa tehokkaasti arviointikykyä siihen onko suhde kunnossa. Seksuaalinen kanssakäyminen vaikeuttaa sen havaitsemista, perustuuko seurustelusuhde aitoon rakkauteen vai pelkkään ihastumiseen ja fyysiseen vetovoimaan. Tämän seurauksena moni jatkaa sellaista suhdetta, jonka oikeastaan pitäisi jo olla päättynyt. On huomattavasti helpompi saada selville sopiiko pari yhteen elämänkumppaneina, kun seksi ei ole sumentamassa arviointikykyä.

Jos seurustelevalla parilla on hyvä suhde, joka kasvaa ja kehittyy avioitumisen suuntaan, he eivät totisesti menetä mitään odottamalla rakastelemisen aloittamista avioliittoon asti. Sen sijaan odottamisella voittaa paljon: turvallisuuden, keskinäisen kunnioituksen, suuremman itsehillinnän, hyvän omantunnon, jne. Tunnen monia aviopareja -- sekä nuoria että vanhoja -- jotka ovat aloittaneet seksuaalisen kanssakäymisen vasta naimisiin mentyään, ja kukaan näistä ihmisistä ei ole katunut sitä, että he odottivat seksiä avioliittoon asti.

Esiaviolliset seksikokemukset vaikeuttavat usein sitoutumista aviopuolisoon. Muistikuvat menneestä seuraavat mukana myös aviovuoteeseen ja häiritsevät puolisoiden keskinäistä yhteyttä. Ihminen kun ei voi kytkeä tunnemuistiaan pois päältä pelkällä napin painalluksella.

Oli hyvin mielenkiintoista kuulla jokin aika sitten The Times -lehden 19.6.1992 julkaisemasta tutkimusartikkelista, jossa käsiteltiin Englannin yleisiä väestötilastoja 1980-luvulla. Väestötilastot viittasivat hyvin selkeästi siihen, että avioeroluvut ovat paljon alhaisempia niiden kohdalla, jotka ovat odottaneet yhteen muuttamista hääpäivään saakka. Esimerkiksi niistä pareista, jotka vihittiin ensimmäiseen avioliittoonsa 1980-luvulla, oli avoliitossa asuneiden parien avioerotodennäköisyys kahdeksan avioliittovuoden jälkeen 60% korkeampi kuin niillä pareilla, jotka eivät olleet asuneet yhdessä ennen avioliiton solmimista. Tämän suuruiset luvut eivät selity pelkästään uskovaisten piirien käyttäytymisellä, sillä englantilaisista vain muutama prosentti katsoo olevansa uudestisyntyneitä. Kyseessä on paljon yleisemmän tason periaate ja hyvin käytännöllinen todiste siitä, että avoliitto todellakin rapauttaa avioliiton onnistumisen mahdollisuuksia.

Joskus käy niin, että seurusteleva pari aikoo kyllä mennä naimisiin, mutta koska he haluavat kesähäät ja kesään on vielä aikaa, muuttavat he jo nyt kihlauduttuaan yhteen. Idea on tietysti täysin pölhö! Miksi he eivät voisi mennä pienin menoin naimisiin jo nyt ja pitää sitten kesällä kaikki sukulaiset ja tuttavat käsittävän megahääjuhlan? Vastauksena saattaa olla, että he haluavat avioitumiseensa “kunnolla potkua”, mikä on jälleen täysin järjetön väite. Jos he kerran haluavat avioitumiseensa potkua, miksi he sitten vievät pois sitä kaivattua potkua aloittamalla yhteiselämän ja seksin jo aiemmin. Hehän torpedoivat oman tavoitteensa varastamalla avioitumisestaan kaiken potkun avoliitollaan!

Jotkut taas sanovat syyksi avoliitolleen sen, että he vastustavat häämenoja kaupallisina pakkojuhlina eivätkä siksi halua mennä naimisiin. Tämä on kuitenkin kaikista kuulemistani tekosyistä naurettavin! Mikään taho maailmassa ei velvoita viettämään suuria megahääjuhlia kaikkine mahdollisine amerikkalaisine hääperinteineen. Naimisiin on mahdollista mennä täysin minimaalisin menoin, karusti ja koruttomasti. Riittää kunhan maistraatissa on tuomarin lisäksi kaksi todistajaa läsnä. Sen ei luulisi olevan liikaa vaadittu keneltäkään.

Toinen vastaava tekosyy naimisiin menemättömyydelle on, että koska avioerot ovat niin yleisiä, ei kannata mennä naimisiin ollenkaan. Tämä on kuitenkin -- jos mahdollista -- vieläkin typerämpi tekosyy kuin häähumun vastustaminen. Nimittäin on hyvin yksiselitteisesti osoitettavissa, että avoliitot hajoavat huomattavasti useammin kuin avioliitot, ja että avioliiton pohjustaminen avoliitolla heikentää selvästi avioliiton onnistumisen todennäköisyyttä (The Times 19.6.1992 ym.) ja vie pohjaa pois avioitumiselta.

Jollakulla syyt avoliittoon saattavat olla taloudellisia. Halutaan esimerkiksi säästää rahaa vuokranmaksussa. Usein tällaiset ihmiset ovat kuitenkin itsekkäitä ja ahneita. He ovat tyystin unohtaneet Jeesuksen tärkeän opetuksen:
    “Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi vahingon sielulleen? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Mark. 8:36-37)
Sellaisella ihmisellä, joka pitää rahan säästämistä tärkeämpänä asiana kuin Jumalan tahdon noudattamista, ei ole oikeutta kutsua itseään kristityksi! (Matt. 6:24)

– Mikko Satama –



(Jälkeenpäin lisätty alaviite)

Uusimmat tutkimustulokset ja tilastot vahvistavat, että avoliitot hajoavat huomattavasti herkemmin kuin avioliitot. Avoliitot päättyvät eroon yli kaksi kertaa niin usein kuin avioliitot. (Lähde: STAKES - Suomalainen lapsi 2007)