Millä tavoin liiton vaihtuminen vaikutti suhteeseemme Mooseksen lakiin?

Mooseksen laki esittää Jumalan tahdon, vaikka monet sen ohjeet ovatkin erityisesti vanhan liiton ihmisille suunnattuja. Silti Uuden testamentinkin pohja on Mooseksen laissa. Mooseksen laki sisältää monia Israelille osoitettuja ohjeita, jotka olivat välttämättömiä vanhassa liitossa. Nyt uuden liiton aikana niillä ei ole enää samaa merkitystä.

Uudesta testamentista voimme lukea, että osa Mooseksen lain ohjeista on edelleen voimassa ja osa on saanut uuden merkityksen. Jotain on poistunut ja jotain on tullut tilalle. Meille siis selviää Uudesta testamentista, mikä Mooseksen laissa on edelleen voimassa ja mikä ei. Me emme päätä, mitkä asiat ovat voimassa, vaan sen päättää Raamattu eli siis Jumala, joka on Raamatun varsinainen tekijä. Jumala on antanut meille Raamatun Pyhän Hengen ilmoituksena valittujen ihmisten kautta.

On totta, että uuden liiton uskovia ei enää velvoitettu noudattamaan Mooseksen lakia sellaisenaan. Tämä käy ilmi Apostolien kokouksesta Jerusalemissa (Apt. 15:1-35). Tosin monet Mooseksen lain ohjeet siirtyivät uuteen liittoon kuten voimme lukea monesta Jeesuksen ja Paavalin opetuksesta. Tällaisia ovat muun muassa kymmenen käskyn laki, haureussäädökset, epäjumalille uhratun lihan syöminen, rakkauden kaksoiskäskyn laki ja lukuisat muut ohjeet.

Kuten jo totesinkin, olennaista tutkittaessa Mooseksen lakia uuden liiton aikana on Raamatun liittoajattelu, vanhan liiton vaihtuminen uuteen liittoon. Niinpä lain moraali ei muuttunut, vaan ainoastaan ne asiat, jotka liittyvät Jumalan liittoon. Seuraavassa käyn läpi eroja yksityiskohtaisemmin.

Vanhassa liitossa pappi oli välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, joka uhrillaan sovitti kansan rikkomukset. Uudessa liitossa ei ole enää tämän kaltaista pappeutta, sillä "yksi on välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus" (1. Tim. 2:5). Jeesuksen täydellisen viattoman uhrin takia ei tarvita enää temppeliuhreja.

Heprealaiskirje osoittaa, että Jeesuksen uhrin ja uuden sovituksen kautta pappisvirka muuttui (Hepr. 7:11-14). Aaronin, Leevin heimon pappeus vaihtui Jeesuksen, Melkisedekin pappeudeksi. Nyt siis pappi, sovituksen välittäjä, on yksin Herra Jeesus Kristus. Ja mikäli pappisvirka muuttuu, muuttuu väistämättä myös laki:

“Jos jo Leevin heimon pappisvirka, josta Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin? Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki.” (Hepr. 7:11-12)

Miten siis Mooseksen laki muuttui? Siten, että liitto vaihtui. Toisin sanoen lait, jotka koskivat Jumalan liittoa, muuttuivat. Näitä lakeja ovat uhri- ja puhtauslait, juhla-aikoja koskevat lait, yhteiskunnalliset lait ja lait pappeudesta.

Uhri- ja puhtauslakeja ei enää tarvita, sillä Kristus, Jumalan uhrikaritsa, on uhrattu syntiemme tähden sovitukseksi rikkomuksistamme (Hepr. 10:11-14). Kristuksen veri on se, joka "puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" (1. Joh. 1:7). Siten myös ulkoiset puhtaussäädökset ovat menettäneet merkityksensä, koska Kristus on tullut meille puhtaudeksi ja pyhyydeksi:

“Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.” (Hepr. 9:13-14)

Juhla-ajat liittyivät kiinteästi Jumalan kansan historian vaiheisiin. Niissä juhlistettiin Jumalan tekoja Israelin historiassa. Nyt kuitenkin, kun Kristus on tullut meille pelastukseksi, kertakaikkiseksi ilojuhlaksi, saamme joka päivä vaeltaa siinä juhlariemussa, jonka hän toi meille ristin sovitustyöllään ja synnyttäessään meidät uudesti. Vanhan liiton juhla-ajat saivat uuden sisällön, ja Kristukseen uskoessamme saamme joka päivä juhlistaa armon ihmettä, josta olemme päässeet osallisiksi.

Esimerkiksi Jeesus opetti sapatista uudella tavalla (Matt. 12:1-8), ja pyhäpäivän vietto siirtyi lauantailta sunnuntaille (Apt. 20:7). Pääsiäinen ja helluntai saivat uuden sisällön. Pääsiäistä vietettiin alunperin Israelilaisten pelastumisen muistoksi Egyptissä. Nyt Kristus, kuollessaan ristillä ja noustessaan kuolleista, on tuonut meille pelastuksen. Happamattoman leivän juhlasta puhutaan uudessa merkityksessä <1. Kor. 5:7-8>:ssa, jne.

“Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5-6)

Yhteiskunnalliset lait koskivat erityisesti vanhan Israelin teokratiaa. Niiden tehtävänä oli vahvistaa Jumalan omaisuuskansaa, jotta se voisi tuoda maailmaan Messiaan. Nyt kun Israelin tehtävä tässä mielessä on ohi, ja koska se hylkäsi Messiaan, on evankeliumi julistettu pakanoille. Meillä lihan puolesta pakanoilla ei ole enää samaa tehtävää eikä samaa asemaa kuin vanhan liiton kansalla. Siten yhteiskunnalliset lait ovat menettäneet merkityksensä.

Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa kuninkaan valitsemisen, tuomiolait ja lait kansalaisuudesta. Enää ei tarvita ihmisten voitelemaa kuningasta, sillä Kristus on voideltu ja hän on meidän kuninkaamme ja Herramme (Ilm. 17:14). Syntituomiot siirtyivät uudessa liitossa Jumalalle (Room. 12:19), ja Jeesukseen uskovina olemme tulleet taivaan valtakunnan kansalaisiksi (Fil. 3:20), jne.

“Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi” (Fil. 3:20)

Pappislait eivät ole enää voimassa Jeesuksen pappeuden vuoksi. Tämän selitinkin jo edellä. Pappeuden muuttuessa poistuivat myös siihen kiinteästi liittyvät lait pyhistä esineistä ja vaatteista.

Kaikki tämä lain muuttuminen nousee Raamatusta itsestään. Sen, mitä Mooseksen laista on edelleen voimassa ja mitä siihen on tullut lisää, määrittelee Raamattu itse. Me emme siitä päätä! Lain muuttumisesta opetti mm. Jeesus vuorisaarnassa. Samoin siitä puhuivat apostolit kokouksessaan Jerusalemissa. Paavali opetti tästä, ja myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Meille siis selviää Uudesta testamentista se, mikä Mooseksen laista on yhä voimassa ja mikä ei.

Eli meillä on vanhan liiton laki Mooseksessa ja uuden liiton laki Jeesuksessa ja apostoleissa. Uusi testamentti vahvistaa sen, mikä Mooseksen laissa on olennaista ja edelleen voimassa. Niinpä Mooseksen lakia on luettava Uudesta testamentista käsin.

Jeesus opetti, että laista ei poistu yksikään piirto, ennemmin katoavat taivas ja maa. Jumalan oikea ja väärä vanhassa liitossa ovat samalla tavoin oikeaa ja väärää uudessa liitossa. On erittäin väärin sanoa, että Mooseksen laki ei olisi enää pätevä! On totta, että osa sen säädöksistä liittyi vanhaan liittoon eikä siten enää koske meitä uuden liiton uskovia, mutta tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi heittää Mooseksen laki romukoppaan. Meidän on edelleen luettava Mooseksen lakia ja opittava siitä asioita.

Apostolien teot (Apt. 15:1-35) osoittavat myös, että laista on pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen noudatettava verensyöntikieltoa, epäjumalille uhratun lihan syöntikieltoa ja haureussäädöksiä, joihin esiaviollinen seksi ilman muuta kuuluu. Uusi testamentti asettuukin täsmälleen samoille linjoille Vanhan testamentin kanssa puhuttaessa esiaviollisen seksin vääryydestä ja Jumalan tahdon vastaisuudesta!


Takaisin kirjoitukseeni esiaviollisesta seksistä